Vanha Sternstein vei nuoren isännän ulos Zinshoferin majasta. "Tule nyt", virkkoi hän ja lisäsi vaunujen luo saavuttua: "Istu kärryihin."
"Kuka on herra?" murahti Toni. "Istu sinä itse sinne."
"Minä tiedän", ivaili vanhus, "että sinulle ei olisi epämieluista nähdä minut siinä, mutta tällä kertaa sopii kai sinun paremmin olla tuolla takana."
Toni ei vastustellut, hän heilautti itsensä vaunujen takaistuimelle ja istui alasroikkuvin säärin, selkä käännettynä isään ja vaimoonsa, ja niin sitä lähdettiin.
Helena oli Sternsteinin vanhan isännän astuessa hänen äitinsä majaan paennut ulos puutarhaan ja seissyt lehtimajassa kuuntelemassa, mutta hän ei päässyt selville; niistä yksityisistä äänistä, jotka lyhyestä sananvaihdosta sinne tunkeutuivat, eikä ajottain talon edustalta kuuluvista nyyhkytysten keskeyttämistä kuiskailuista tapahtuman päättely jäi siis kokonaan hänen pahan omantuntonsa tehtäväksi ja se ratkaisee asiat enimmäkseen hämmästyttävän pian ja oikein.
Hän kuuli vaunujen vierivän pois; hän jäi vielä, kuten paikalleen tuomittuna, melkein liikahtamatta seisomaan entiseen asentoonsa. Äkkiä sai majasta kuuluva valittava lapsenparku hänet säikähtämään, hän riensi keittiöön ja kurkisti pelokkaasti ovenraosta tupaan; siellä näki hän pienen Hansl Nepomukin itkeä tillittäen seisovan suuren Muckerlin vieressä, joka makasi maassa aivan kuin kuolleena.
Hän syöksyi esiin, nosti miehen ylös, vei hänet vuoteelle ja alkoi valella hänen otsaansa ja ohimoitaan etikalla; ollessaan vielä näissä virvottamispuuhissa, kuului keittiöstä hiljaisia askelia ja huohottavaa hengitystä, ja hetkisen kuluttua ilmestyivät ovipielen takaa esiin vanhan Zinshoferin emännän hätääntyneet kasvot. "Jeesus ja Maria", ähkyi hän, "mikä onnettomuus!"
"Ole hiljaa", kuiskasi Helena. "Mene pois, mene Jumalan nimessä pois!
Tahdon olla yksin hänen kanssaan, kun hän jälleen tuosta tointuu."
"Ei siihen olisi käskyä tarvittu."
Helena kohautti kärsimättömästi jalkaansa, mutta ei sentään polkaissut sitä lattiaan. "Kun kerran käsken sinua menemään", huusi hän itkun sekaisella äänellä, "niin mene."