Hän pääsi aivan auttavasti yli talven; vähän sen jälkeen oli Sternsteinin nuoren isännän suruvuosi täysi; silloinhan pitäisi kuitenkin jotain tapahtua ja kaiketi hänenkin tilansa muuttua. Pidellen molemmin käsin päätään oli hän menossa kotiin, kun sai kuulla, — vierailta piti hänen sekin tieto saada, — että notario jo oli siksi ja siksi päiväksi tilattu Sternsteinin hoviin avioliittosopimusta tekemään ja panemaan kaiken muun tarpeellisen kirjoihin ja vahvistamaan nimellään.
Mutta sinä päivänä, jona notario — Toni oli hankkinut sen saman "kekseliään miehen" kuin isänsäkin — ylhäällä kartanossa pani asioita kuntoon, vaivasi vanhusta kiduttava uteliaisuus ja tuskallinen levottomuus, hän syöksyi huoneesta ulos ja tuli jälleen sisälle, meni ullakkokamarista kellariin ja tästä kosteasta pohjakuopasta jälleen ylös. Mutta hänen täytyi kuitenkin olla kärsivällinen ja vasta illan tullen näki hän jonkun kiireisesti rientävän majaa kohti; tulijan lähemmäksi saavuttua tunsi eukko hänet Zwishenbühelin pormestariksi.
Tuolla kylän korkeimmalla virkamiehellä oli pitkät sääret ja ihmeellisen lyhyt yläruumis, jonka leveiltä olkapäiltä taas kohosi silmäänpistävän pieni pää. Molemminpuolisen, lyhyen poskiparran yläpuolelta työntyi kaksi mahtavan suurta korvalehteä melkein "päätä paeten" esiin. Vaikkakin hänen suuret silmäteränsä olivat hieman esiinpistävät, olivat ne kuitenkin varustetut riittävän suurilla kansilla, joita hän sitten ensinmainittujen suojaksi tavallisesti pitikin aina miltei suljettuina, mikä teki hänen ulkomuotonsa sekä miettiväisen että lempeän näköiseksi. Mutta kasvojen alemman osan, joka oli ikäänkuin litistynyt ryppyisten poskien väliin, suun ja lyhyen leuan varjosti kauas ulottuva nenä, jota zwischenbüheliläiset helposti ymmärrettävistä syistä nimittivät "lyhdyksi"; kun nenä oli näin suuri ja suu pieni, ei hän voinut estää puhuessaan useain äänten kulkemista mukavampaa tietä nenän läpi.
"Oletko sinä Zinshoferin emäntä?" honotti hän. "Luulen sinun toki minut tuntevan", virkkoi tämä myrkyllisesti.
"Vaikka sokeakin olisin, niin voisin tehdä valan, että sinä olet se, sillä minä tunnen sinut kärnytyksestäsi, mutta se mikä pitää tulla toteennäytetyksi, se pitää tulla toteennäytetyksi, sillä minun on puhuttava kanssasi virka-asioissa."
"No, tule sitten sisälle, tulehan toki sisälle." Vanhus juoksi ripeästi edellä ja pormestari kompuroi perässä. Vaimo kuivasi tuolin ja asetti sen keskelle tupaa.
Pormestari teki kädellään torjuvan liikkeen. "Me selviämme asiasta pian."
"Ah, ei! kuulehan nyt kumminkin!" virkkoi eukko kiihkeästi, vihanpunan kohotessa poskille. "Kun ei kerran kukaan noista tuolla ylhäällä katsonut maksavan vaivaa kutsua minua sinne tai tulla tänne alas, ja kun ne vieraalla ilmotuttavat minulle asiansa, niin tahdon toki tietää niin paljon kuin vieraskin tietää, ja ennenkuin sanot minulle kaikki mikä uteliaisuuttani herättää, ennen en päästä sinua tuvasta ulos, kestäköön se sitten vähäsen tai kauan aikaa!"
"Mitä sitten tahdot tietää?"
"Mitä tapahtuu?"