"Hyvä toki, että olet pannut sen mieleesi. Mitä tarjoan, sen tarjoan ja siitä voin heti paikalla antaa sanani; mutta älä sinä viivyttele omaasi ijankaikkisesti. Kun kovin kauan asiaa pohtii, muuttuukin se lopulta vallan toiseksi!"
"Sitä en pelkää. Tunnen sinut siksi hyvin. Sinä olet edullisessa asemassa. Sinä olet markalle kateellinen sen sadasta pennistä. Kaikilla niillä, joita sinä voit pitää minun veroisinani, on kellä pelkkiä tyttäriä, kellä kaksi tai useampia poikia, joiden kesken koko omaisuus kerran tulee jaettavaksi. Onko laskuni oikein?"
"Tietysti se on oikein! Tietysti se on oikein. Mutta ajatteleppas, voisiko enää parempaa tilaisuutta sattua kuin ensi kevät, jolloin poikasi pääsee vapaaksi sotapalveluksesta, niin että samalla kertaa saamme hänet irti kasarmista ja teemme hänestä talon isännän?! Kyllä minä saan hänet sotaväestä pois, heitä se vain minun huolekseni; minä tiedän siihen useamman kuin yhden keinon, sinun tarvitsee vain ottaa kustannukset vastataksesi."
"Sen kyllä tiedän ettet sinä niitä suorita, ja sinä tiedät minut mieheksi, joka ei surkeile hökkeliä, kunhan vaan ei talo mene! Mutta kohtuutonta se on, että minun kartanon lisäksi pitäisi panna likoon suuret summat saadakseni herran sijalleni."
"No sinäpä vasta olet tyytymätön ja kuitenkin olet saanut yllinkyllin nauttia tämän maailman tavarasta! Jos minulla olisi poika, niin olisin jo aikoja sitten heittäynyt lepoon."
"Mutta sinulla kun ei ole, ja kun annat tyttäresi talosta pois, olet sitä vapaampi herra siinä! Se on tärkeä kauppa meidän kesken ja vaatii harkitsemista ja punnitsemista, jotta ei jompikumpi katuisi; aikaa tarvitaan. Siksipä en salli itseäni pakottaa. Nyt on tarpeeksi puhuttu tästä, katsotaan nyt vähän tanssiakin."
"Oikein, oikein, katsotaan vain. — Mutta pakottaakseni en ole puheisiin ryhtynyt, kuten luulet. En tahtonut sinua ahdistaa."
"Sekö sinua sitte paljonkaan auttaisi, sinä nälkiintynyt kitupiikki", mutisi Sternsteinin isäntä kävellessään edellä puutarhasta ulos.
"Sinut minä vielä kerran saan kärryihini, sinä ylensyönyt tuhlari", murisi Olutjuusto-Martel astuen perässä.
* * * * *