Myöntäen mies ravisti päätänsä.
He ajoivat pienen mökin ohitse, jonka seinälle oli pantu viini- ja olutkylttejä. Laiha mies, joka arvonsa merkkinä kantoi viheriää takkipahaista, seisoi ovella.
— Hei Kollingin Mikko! huusi hän nähdessään ajopelit. — Hyvää huomenta!
— Hyvää huomenta.
Paksu akka törmäsi samassa ulos ovesta.
— Kuka ajaa sivutse?
— No tuossahan tulee sydänkäpyni, huusi vanha kuormarenki. — Hyvää huomenta emäntä. Sinua silmäni jo kauvan on kyttäellyt, sitä kirvelee aina jo aamulla varhain, ja kun ei vain olisi vasen silmä! Vain sinua mielistelläkseni minä aina kotimatkalla hankin puhuttavaa teille. Se sinun toki kerran pitäisi huomata ja toimittaa isäntä syvimpään kellariin, jotta saisimme olla yksin.
Sekä isäntä että emäntä nauroivat.
— Vielä tänäpäivänä kun tulet, sen toimitan, huusi lihava akka voimiensa takaa, sillä rattaat olivat jo rientäneet hyvän matkaa sivuitse.
— Hyvä hyvä, minä suinkaan en laiminlyö tilaisuutta, mylvi Mikko takaisin.