— Siitä ei tulekkaan lörpöttelemistä. Se on minulle tärkeä asia.
— Mutta ei minulle, vaikka se olisi mitä tahansa.
— Pirkitta, — poika alensi äänensä tutunomaiseksi kuiskaukseksi, — ajattele sitä, että minä sinusta jo kasvavana tyttönä pidin —
— Sinä taas olit minulle jo silloin vastenmielinen.
— Ja miten usein minä jälkeenpäinkin olen tarjonnut sinulle rakkauteni. Jos olisit minua kuunnellut, niin ei yhden eikä toisen olisi tarvinnut siitä maksaa.
— Paitsi minun, niin kauvan kuin sinä olisit suvainnut.
— Mutta nyt on niin, että sinä olet huonossa huudossa —
Suruisana tyttö painoi alas päänsä.
— Ja ennen kaikkia sinun ei pidä sitä hämmästyä, että minä tahdon sovittaa kaikki taas paikoilleen.
Tyttö naurahti lyhyesti.