— Kyllä, aivan ehkäisemätöntä, sanoi hän.

* * * * *

Fischer vanhemman asunnosta portaita alas astui hyvin lihava herrasmies, vilkkaassa keskustelussa itsensä kanssa. Kuistilla hän kohtasi yhtä hyvänvoivan olennon, kuin hän itse oli.

— Pyydän anteeksi!

— Vai herra Mittrowitzer!

— Enhän erehdy, olettehan te herra Körbler? Minua suuresti ilahduttaa!

— Minulle on erinomaisen hauskaa, sanoi maakauppias, — että teidät tapaan näin sattumalta. Olen tullut Wieniin asioiden tähden ja tahdoin ensinnäkin tavata herraa, teidän kauppakumppalianne, ystäväämme Fischeriä, ja kuulin, että hän olisi täällä talossa, vanhempiensa luona.

— Kyllä, täällä ylhäällä.

— Mutta sanokaa minulle hyväntahtoisesti, olen kuullut, että hän on mennyt naimisiin?

— Vuosi sitte.