Hän veti kirjoituksen esille kaulaliinansa alta.
— Aika hyvä kirjelaukku, sanoi Mikko.
— Wieninkatu, numero 73 siinä seisoo.
— Todellako? Sepä ikävä, sillä silloinhan minun pian pitää sinut päästää pois ja mielelläni minä olisin sinua kuljettanut vielä hyvänkin aikaa. Wieninkatu näkyy tuolla, suoraan sillan yli. Nouse nyt sitte pois tyttö kulta. Sooh!
Hevoset pysähtyivät, tyttö kiepahti alas rattailta.
— Kiitoksia paljon!
— Ei kestä kiittää.
— Ja onnea kotimatkalle!
— Niin, onnellista matkaa! Jumalan haltuun! Hei!
— Jumalan haltuun!