Samassa avautui ovi ja aktuarion rouva astui sisään kyökistä, kantaen höyryävää vatia, ja pani pöydälle illallisruuan: jätteitä päivällisistä, joita oli kuumennettu.
— Niin, sanoi hän, — näin me elämme kaupungissa, vaikka te maalla arvelette, että täällä löytyy kaikkia niin yllin kyllin.
Sitte tulla heitiskeli kieltentaitava poikakin paikalle. Kannun hän toi muassaan.
— Ota ruokaa, sanoi rouvatäti Pirkitalle.
Puhelu pöydässä ei katkennut hetkeksikään, mutta noitten kolmen välillä ei syntynyt mitään keskustelua, eikä sitä syntynyt jälkeenpäinkään. Vanha mies söi vähän, mutta koetti pelastaa jokaista palaa lankeevasta arvostelusta, rouva sitä vastoin syytti häntä synnynnäisestä ruokahalun puutteesta, ja poika pani näytteille kaikki rikkaat tietonsa, edes niillä tehdäkseen valtavan vaikutuksen maalaiseen serkkuunsa. Hän sekoitti kaikki maailman kielet mahtavaksi kielikeitokseksi, ja omituisen sointuisassa Lingua franca'ssa. hän antoi yleiskäsitykset ihmisystävällisten miesten uneksimasta maailmankielestä, joka sentään ei tullut edullinen; kukaan ei asiantuntijana noussut häntä vastaan, paitsi hänen isänsä, joka omantunnonmukaisesti heti oli panemassa saksalaista käännöstä jokaisen lauseen perään. Oli lopetettu syöminen, täti raivasi pöydän, vanha mies vain vielä irvistellen jykerteli palasia, jotka olivat hänen lautasellaan. Kun rouva ojensi kätensä sitä ottamaan veti hän sen luokseen ja kielsi äreästi sitä antamasta.
— Anna pois lautanen, sanoi rouva, — muutoin sinä vaan silppuat, etkä kuitenkaan syö mitään. Minä tahdon kiireesti pestä astiat, sitte pitää panna levolla, sillä huomenna on varhain noustava.
— Minä en vielä pane maata.
Tätä vakuutusta ei rouvan mielestä ansainnut vastustaa, hän otti hellimättä lautasen ukon kädestä, ja kiiruhti kyökkiin. Ukko vapisi liikutuksesta, hän mutisi jotakin itsekseen, pusersi käden nyrkiksi ja iski sen pöytään, jota pojan mielestä oli sangen hauska katsella, sillä hän hymyili, että hampaat näkyivät. Vanha mies ei saanut mitään sanotuksi, hän vain katseli Pirkittaan ja viittasi useamman kerran poikanulikkaa, jota tämä vain enemmän huvitti.
Sillä välin taas rouvatäti ryntäsi sisään kyökistä ja valmisti vuoteet. Tytölle hän pani vähän sänkyvaatteita lattialle, toivotti hänelle hyvää yötä ja otti lampun, joka sai aktuarion vaivalloisesti nousemaan nojatuolistaan ja kömpimään rakastettunsa perässä.
— Hyvää yötä, hyvää yötä, nyökäytti hän tytölle mennessään.