— Niin, ärisi poika, — huomenna taas pitää väsyneenä istua kirjojen ääressä.
— Kunhan te vain toisitte minulle lasin kylmää vettä, vain lasillisen kylmää vettä, pyysi ukko.
— Vettä löytyy kyökissä tuopissa, ota sieltä. Lämpöisestä vuoteesta kukaan ei juokse ulos pihalle kaivolta hakemaan.
Ukko hapuroi etuhuoneen läpi kyökkiin, hän säpsähti, sillä joku seisoi käytävään vievällä ovella.
— Minä täällä olen, setä, sanoi Pirkitta ja kohotti oikeaa kättänsä, jossa hän piteli tuoppia. — Minä noudan teille pian vettä kaivolta.
Hän oli jo mennyt.
Ukko hieroi tyytyväisenä käsiänsä ja muutti seisomaan toiselle jalalleen. Hän kuuli kuinka pihalla kaivonvinttiä väännettiin, sitte hiljeni, sitte noustiin portaita, kuljettiin käytävän läpi ovelle.
Pirkitta tahtoi asettaa tuopin käsistään, hakeakseen juomalasin, mutta ukko tarttui siihen molemmin kourin.
— Ei tarvitse, anna se vain.
Hän nosti astian huulilleen ja joi.