— Te ette vielä koskaan ole käynyt minun luonani. Näyttäkää päästökirjanne ja todistuksenne. Missä te viimeksi palvelitte?
— Viimeksi minä olin kotona maalla, ja koska minä vasta olen tullut Wieniin hakemaan palvelusta, niin ei minulla voi olla näytettäviä kirjoja ja todistuksia, rouva kulta.
— Vai niin, ette ole ollut vielä missään!
Lihava rouva pudisteli arveluttavasti päätänsä ja kirjuri raappi kynällä korvansa taustaa.
— Ette ole ollut vielä missään, uudisti palveluspaikan välittäjätär, — minun on paha mieleni, että tämä käy vaikeaksi.
— No, eikö täällä Wienissä kukaan aloita? Onko täällä pelkästään valmista väkeä?
Liikettä hoitava rouva hymähti säälivästi.
— Eihän mikään palvelija valmiina lankee taivaasta, mutta suosittamaan vasta-alkajaa ihmisille, siihen ei kukaan mielellään ryhdy.
— Tuonne ulkopuolellehan te olette kirjoittaneet sellaisen määrän palveluspaikkoja, että minun ymmärrykseni mukaan, teidän pitäisi iloita, kun joku kelpo ihminen hyvällä tahdolla ilmoittautuu yhteen niistä.
Kirjuri joutui pienen yskäpuuskan valtaan, joka suureni, kun rouva Frank jonkinlaisella avomielisyydellä huomautti, että tuollaiset setelit ripustettiin sinne rohkaisemaan palvelusta etsiviä ja voittamaan heidän luottamustaan, sekä saamaan heitä antamaan tietoja itsestään, mutta oikeastaan täytyi herrasväkien tulla kyselemään noita etsiviä palvelijoita.