— Joku aika sitte minulla olisi ollut sangen paljon muistuttamista sinua vastaan. Mutta asiain näin ollen, saat etsiä tytön ja sanoa hänelle, että minä siihen suostun.
— Vai niin; mutta sillä tavalla minä en astu tytön silmien eteen. Sinun pitää siinä käyttää holhoojavaltaasi häneen; eihän siinä ole mitään vaaraa — kun hevonen on pilttuuseen kiinnitetty, niin ei se pääse kääntymään — en minä häntä kovin kourin pitele, vaan päinvastoin, ja silloin sitä paitsi koko kauppa näyttäytyy rehellisessä valossa. Mutta se ei minua auta eikä suutani tuki, että sinä juhlallisesti lupaat suostua. Tytöltä pitää pakoittaa suostumus — siihen sinun pitää suostua!
— Minunko suostua?! jymisi pormestari rynnäten tuoliltaan. Koko pituudessaan hän seisoi siinä ja katseli poikaan, sitte puhalsi hän pidätettyä hengitystänsä ja hilliten itsensä sanoi:
— Minusta tuntuu siltä, että välskäri sinussa on lopettanut työnsä kesken. Sinulla on vika päässä.
— Saakeli soikoon, kiljasi poika, samaten hypähtäen istuimeltaan, — sinä rupeat tässä vielä raa'aksi, kun minä koko ajan tässä matelen ja sinun mieliksesi punnitsen jokaisen sanan kultavaakalla. Rupea itse pilkaksi, mutta minä en rupea! Kuvittele, että annat vakuuttaa itsellesi sen, joka — se sinun sentään täytyy ymmärtää — kuitenkin on paras: sokaise kaikki menneisyys lähiseudun kansalta, niin ettei kukaan saa siitä selvää! Hanki tyttö minulle, niin syntyy rauha; ja sinä voit luottaa sekä minuun että häneen, kun hän on vaimonani; mutta siihen sinun pitää hänet pakoittaa tahtoen tai tahtomatta! Toivottavasti sinä sen nyt tiedät.
Päätään pudistaen pormestari oli katsellut poikaa, joka väsyneenä vajosi tuolille ja läähättäen tavotteli ilmaa.
— Se on paha, että itseäsi rasitat, sanoi vanhus astuen hänen eteensä. — Siinä sinä näet miten se sinuun vaikuttaa. Sinuahan ihan tulee sääli. No nyt se lakkasi, eikö mielesi jo taas tee mättää sanatulvaasi? Ole hyvä! Pää menee ihan sekaisin ja tylsistyy, kun sinua hetkisen kuuntelee. No niin, nyt sinä taas levität silmäsi ikäänkuin tahtoisit minut syödä ja saat tuon kohtauksen. Ole hiljaa, sanon sinulle! Missä sinua saattaa auttaa, siinä sinua tullaan auttamaan. Jos sinulla on vakaa aikomus tytön suhteen, niin tule kerran, ennenkuin lähdet häntä etsimään, minun luokseni, niin minä otan aikaa kirjoittamiseen ja annan sinun viedäksesi kirjeen hänelle.
— Mitä sinä sinne kirjoitat? Toimitatko niin, että hän rupeaa vaimokseni? kysyi Risto.
— Minä sinne kirjoitan sen, minkä oikeus ja kohtuus vaatii, sanoi pormestari.
— Oikeus ja kohtuus, hymähteli poika, — jo minä ymmärrän.