— Miten minä siitä pidän, kun minä tällä tavalla heti saan luvan! Saanko minä nyt sanoa sinä? Sitä vielä tahtoisin. Minä puhuisin niin kovasti, enkä saisi sanotuksi sitä, mitä sydämmessäni liikkuu, jos minun pitäisi sanoa te; tuntuu niin omituiselta ikäänkuin olisi tekemisissä useitten kanssa, vaikka tarkoittaa ja saattaa tarkoittaa vain yhtä ainoaa.
— Tietysti. Kutsu häntä siis sinuksi ja sano hänelle kaikki, mitä sinulla on hänelle sanottavaa.
— Löytyy moni, joka ajattelee, ettei tytöllä saata olla oikeaa rakkautta, jollei hän heti ole valmis antamaan myöntävää vastausta ja edeltäkäsin sitä miettimään. Sinulta minä en odota sellaista ajatusta, sillä sinun mielestäsi asia on yhtä totinen kuin minun mielestäni, ja kuin sen tulee ja täytyy olla Jumalan ja kaikkien hyvien ihmisten edessä, joihin se koskee. Olkaamme siis niin hyvät keskenämme, kuin ikinä kaksi olentoa maailmassa olla saattaa!
Kustavi tarttui molemmin käsin hänen päähänsä, mutta hän livahti taitavasti hänen käsistään.
— Minä en vielä ole puhunut loppuun asti. Ensiksi minun täytyy kertoa miksi en heti myöntynyt, ettet sinä käsitä minua väärin, kun minä äsken käyttäydyin niin kummallisesti. Sitäpaitsihan kuuluu asiaan, että sinä tiedät kaikki ajatukseni. Se on naisten tapaista, että jos mies on meille ihan yhdentekevä, niin ei meistä kukaan pahastu itse hänen rakkauttaan; ja kun sinä rupesit puhumaan, olin minä ihan ylpeänä. Mutta pian rupesin ajattelemaan, mikä herra sinä sentään olisit minun rinnallani, ja miten minä ihan tyhjin käsin tulisin vain ottamaan vastaan, mitään tuomatta, ja silloin minä rupesin itsepintaiseksi. Kun aivan odottamatta, ilman omaa ansiota, onni lankee ihmisen helmaan, tietysti se silloin panee hänet miettimään ja punnitsemaan, onko tämä hänelle aiottu ja voiko se päättyä hänen hyväkseen! Juuri niin kävi minun ja minä sanoin itselleni: tuo ei voi olla sinulle tarkoitettu! Sinä puhuit niin oikein, että sydän minussa ilosta vapisi, mutta jota rehellisempi sinun tarkoituksesi oli, sitä enemmän tuska minut valtasi. Kaikki on nyt sattunut heti alussa yhtaikaa, mitä sitte jää myöhemmäksi ajaksi? Oikein minulle kävi helpommaksi, kun puhe johtui tätiin. Kas, sillä puolella on aidassa läpi, ajattelin. Olin iloissani kun syystä saatoin kierrellä antamasta vastausta ja nojata siihen, ettei hän sitä salli; ja eihän se muutoinkaan olisi mahdollista! Mutta jos se sentään olisi, niin tahdoin sen siirtää tuonnemmaksi, kunnes koettelisin itseäni, olinko minä tosissani, annoinko minä myöntävän vastauksen sinun tähtesi, niinkuin tuli, tai itseni tähden, josta syntyisi valheellinen avioliitto.
— Siitä pitää syntyä totisin, — ja eikö totta, me emme siirrä onneamme kauvas! Saanhan minä ensi päivinä lähteä Sebensdorfiin anomaan sinua äidiltä ja holhoojalta.
Silloin äkkiä kaikki veri poikkesi tytön kasvoista ja seuraavassa hetkessä hän lensi polttavan punaiseksi aina hiusjuuriin asti.
— Jesus Maria, hän huudahti, — miten minä niin saatoin unohtua hurmauksiin?! Sitä te ette saa tehdä, Jumalan tähden, jättäkää se, armollinen herra! Heittäkää minut!
— Pirkitta!
— Heittäkää minut! Oi Herra Jumalani, miten huonosti kaikki teidän rakkautenne, hyvyytenne ja rehelliset aikomuksenne tulisivat palkituiksi jos teidän takananne irvisteltäisiin. Se ei saa tapahtua! Te ette saa minua ottaa, minä en ole sen arvoinen. Jättäkää minut!