Voimakkaalla kädellä hän piteli häntä.
— En, ennenkuin tiedän mitä minun tästä tulee ajatella.
Arasti hän karttoi hänen katsettaan.
— Te ette siellä kotona saa kuulla minusta mitään hyvää.
— Mutta minä en tule uskomaan sinusta mitään pahaa.
Hän irroittautui ja työnsi hänet lempeästi luotaan.
— Se ei auta. Te ette voi antautua sellaisen häpeän alaiseksi, että te ottaisitte kantaaksenne sitä, mikä minua on painamassa, ja mikä on minun yksin kannettava.
— Tyttö, mitä se merkitsee?
Hän katseli maahan ja änkytti:
— Minä saan huonon mainetodistuksen, jota en missään saata näyttää.