— Puhu eteenpäin, eteenpäin, — jollet sinä kurjasti ole laskenut leikkiä minun kanssani, niin puhu eteenpäin; minulla on oikeus tietää kaikki!
Hän väänteli käsiään.
— Se ei koske minua yksin.
— Siis toista?
Hän vaikeni ja vapisi kauhusta. Painaen oikeaa kättä otsalle, hän sitte puhui kaiuttomasti:
— Minä olen ollut vikapää ajattelemattomuuteen, en tietänyt enkä aavistanut miten kalliisti saisin sen maksaa.
— Minä tahdon sen tietää. Totuus, — vaati hän.
— Totuus ei siinä mitään muuta, parasta on että minä lähden pois näkyvistänne, ja te ette enään minua ajattele.
— No, sitte minä hankin siitä tietoa sieltä, paikalta, hän lausui karkeasti.
Tyttö katsoi häneen rukoilevasti.