Ludvig Schneller.
ENSIMMÄINEN LUKU
Onnellinen koti
Aurinko laski kuten tulipallo alas vuorten huippujen taakse ja sen viimeiset säteet verhosivat lumenkruunaaman Montblancin purppurahohteeseen. Genèvejärven pohjoispuolella, ylhäällä vuorenkukkulalla sijaitsi Colombierin linna. Se oli aivan yksinkertainen rakennus, kokoonkyhätty neliskulmaisista kivistä, vahvamuurinen ja pieni-ikkunainen, kuten linnat tavallisesti keskiajan alkupuolella. Vuorenrinteellä, lähempänä rantaa, sijaitsivat maalaiskansan asunnot, joitten yläpuolella linna kohosi ikäänkuin vartijana.
Eräässä linnan suurista huoneista seisoi auki olevan akkunan ääressä pieni suloisen näköinen tyttö, tuskin kuusivuotias, katsellen herkeämättä järven takaista loistavaa näkyä, "valkoista vuorta", joka säteili ja säihkyi yhä ihanammin, kunnes kirkkaus vähitellen muuttui rusohohteeksi. Lapsen tummista, sielukkaista silmistä tuo loisto näytti heijastuvan. Hänen hienoilla, vaaleanruskeitten kiharain ympäröimillä kasvoillaan oli ruusuinen hohde ja miettivä ilme, sellainen, jota harvoin tapaa hänen ikäisillään lapsilla. Tyttö oli ajan tavan mukaan puettu yksinkertaiseen valkeaan pellavakankaiseen pukuun. Ainoastaan sen kultareunus osoitti hänen kuuluvan korkea-arvoiseen säätyyn.
Pitkä hoikkavartaloinen nainen lähestyi häntä. Ensi näkemältä huomasi heti, että siinä oli äiti ja tytär. Samat lempeät, miellyttävät piirteet, sama miettivä ilme, sama yksinkertainen puku. Ainoastaan silmät ja hiukset olivat äidillä vaaleammat.
"Katsoppas, äiti kulta, kuinka ihanaa! Nyt sillä on punainen kultakruunu kuten kuninkailla, mutta paljon ihanampi kuin isän kruunu! Nyt se kalpenee — ja nyt on kaikki kadonnut!" lisäsi hän valittaen.
"Niin, aurinko kulta on nyt laskenut vuorten taa", selitti äiti. "Sen säteet saattavat meidän lumivuoremme hehkumaan, mutta nyt ne ovat poissa. Tule, Burkhard, pane pois pergamenttilehdet, on aivan liian pimeä lukeaksesi."
Poika nousi tottelevaisesti lattialta, jossa hän puoleksi makaavassa asennossa oli lukenut paksua kirjaa.
"Äiti kulta, kun minä tulen suureksi, tahdon minä tulla piispaksi", sanoi hän astuessaan äitinsä eteen silmät loistavina.