Muutama päivä kului tällä tapaa. Neljäntenä päivänä kuume väheni, ja ensi kerran mies tiesi, missä hän oli. Rebekka muorin hän tunsi, mutta vierasta tyttöä hän katseli kysyvästi ja levottomasti. Monta pitkää vuotta oli kulunut siitä, kun hän luolan luona jätti tytön, ja nämä vuodet olivat hänet muuttaneet lapsesta neitoseksi.
"Kuka sinä olet?" kysyi hän, aikoen nousta istumaan, mutta vaipui taas alas huudahtaen tuskasta, sillä jokainen liike koski sidottuun sääreen.
Tyttö rauhoitti häntä lempeillä sanoilla, kostutti hänen otsaansa ja antoi hänelle virvoittavaa juomaa. Sairas oli liiaksi voimaton jaksaaksensa puhua. Taaskin hän ummisti silmänsä, ja pian hän oli nukahtanut. Waltrud nousi hiljaa mennäksensä kotiin. Ovella antoi hän Rebekalle suuren hopearahan ja käski hänen jälleen kutsua lääkäriä.
Kun hän seuraavana päivänä tuli takaisin, odotti vanha Rebekka häntä kynnyksellä.
"Valtijatar, anna minun puhua kanssasi, ennenkuin menet sisälle. Hän kyllä on tajussaan, mutta hän käyttäytyy niin kummallisesti. Oppinut tohtori on täällä, mutta hän sanoo, että ei ole mitään toivoa, sillä isä Aamos on niin vanha ja heikko. Kuollahan meidän kaikkien täytyy, toisen ennen, toisen myöhemmin, ja hän on mielestäni jo kyllin vanha. Mutta hän ei tahdo kuolla. Hän tahtoisi mieluummin jäädä tänne maailmaan, vaikka hänen elämänsä on ollut hyvin kurja."
Tämä oli ensi kerta kuin Rebekka näin suoraan puhui vanhuksesta. Waltrud kysyi: "Kuinka kauan hän on asunut täällä? Ja mitä tointa hänellä on ollut?"
"Kaksi vuotta sitten hän tuli kaupunkiin. Hän on viettänyt raskasta, vaivalloista elämää, niinkuin yleensä me kaikki, kaupustellen vanhoja vaatteita, joita hän osti halvalla. Aina hän oli yksin. Teidän kansanne on siinä luulossa, että hän on varastanut lapsia, mutta ei asian laita ole sellainen, vanha Rebekka puhuu totta. Olen usein elämässäni valehdellut, mutta sinulle en voi valehdella, sinä olet kuten Jumalan enkeli."
"Miksi hän siis tuli kristittyjen kadulle?"
"Ainoastaan tehdäksensä kauppaa. Ennen", jatkoi hän, "on isä Aamoksella ollut toisenlaista tointa, joka on tuottanut hänelle paljon rahaa. Mihin hän sen on kuluttanut, siitä ei hän ole kertonut vanhalle Rebekalle. Mutta hän on paljon matkustanut ja nähnyt monta maata, on asunut Unkarissa ja muhamettilaisten maassa. Nyt hänelle tulee viimeinen matka — kentiesi jo muutaman päivän päästä. Silloin hän joutuu isäinsä luo, mutta hän ei tahdo vielä. Hän on myöskin kysynyt sinua, valtijatar, mutta ei tietänyt nimeäsi."
Tämä oli tytöstä mieluisaa. Hän astui hiljaa huoneeseen. Mies kääntyi hänen puoleensa. "Kuka olet?" oli hänen ensimmäinen kysymyksensä. "Ja mitä tahdot isä Aamokselta? Isä Aamoksella ei ole yhtään rahaa."