"Jos tulen terveeksi, tahdon täyttää Jehovan kaikki käskyt", sanoi hän.
"Mies raukka, mutta ellet tule terveeksi? Olet vanha ja heikko sekä kovin sairas. Jumalan käskyjä vastaan olet rikkonut, sitä et milloinkaan voi sovittaa. Rukoile kuningas Daavidin tavoin, niinkuin hän rukoili, kun hän oli syntiä tehnyt: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen, pyyhi pois minun rikokseni ja pese minut puhtaaksi pahastateostani.' Tunnethan sanat?"
Kyyneleet vierivät vanhuksen kuihtuneita kasvoja pitkin. "Äitini, minun äitini. Noin hänkin puhui viimeisillä hetkillään. Sano ne sanat vielä kerran!"
Tyttö toisti hitaasti samat sanat, ja vanhus lausui ne hänen jäljissään. Hän kävi vähän levollisemmaksi.
"Kuka sinä olet?" kysyi hän yhtäkkiä jälleen. "Kuka on lähettänyt sinut lohduttamaan vanhaa miestä?"
"Jumala on minut lähettänyt", vastasi tyttö. "Hän rakastaa sinua,"
"Ei, Ei! Ei!" huudahti mies liikutettuna. "Hänen vihansa on suuri, en ole pitänyt hänen käskyjänsä, en ole huolinut hänen laistansa. Hän suuttuu hirmuisesti."
"Hänen armonsa on suurempi kuin hänen vihansa. Hän upottaa syntisi meren syvyyteen, jos sinä niitä kadut."
Sairas voihki, ja tyttö valmistautui lähtemään. Vanhus tarttui hänen käteensä. "Tuletko takaisin?" Tyttö lupasi tulla. "Mutta tule pian!" pyysi sairas tuskallisesti.
* * * * *