Tyttö totteli. Siinä laatikossa ei ollut paljoakaan. Hänen käskystään tyttö veti sieltä esiin villasukan, joka oli täysinäinen ja raskas, nauhalla sidottu kiinni. Waltrud aukaisi solmun. Päällimmäisenä oli siinä kultainen rannerengas, kiemurassa olevan kalan muotoinen. Silmässä säkenöitsi jalokivi.
Liikutettuna tyttö katseli koristetta. "Äitini on tätä käyttänyt!
Tunsitko sinä äitini?" kysyi hän.
"Olin mukana siinä joukossa, joka hyökkäsi teidän kyläänne ja rosvosi sen. Sinun vanhempasi tapettiin. Sinut minä myöskin näin. Minä tunsin sinut, sillä olin usein kulkenut teidän kylänne läpi salaa, ja sinun kultahiuksesi miellyttivät minua. Rannerenkaan otin kuolleen käsivarresta. Sitten sinä katosit. Myöhemmin löysin sinut unkarilaisten parista, ja koska he olivat kyltyneet pitämään sinua, otin sinut mukaani."
"Entä veljeni?" kysyi Waltrud kiihkeästi jännittyneenä.
"Hunnit veivät hänet myötänsä. Suuren tappelun jälkeen näin hänet jälleen. Hän makasi haavoitettuna kuningas Henrikin sotilaitten joukossa tappelutanterella Merseburgin luona."
Waltrudin silmät säteilivät. "Oliko hän taistellut hunneja vastaan?"
"Epäilemättä. Mutta elääkö hän vai onko kuollut, sitä en tiedä." Sanat kuuluivat voimattomilta ja heikoilta, ja tyttö sanoi pelästyneenä: "Tämä on melkein liikaa kuoleman kielissä olevalle sairaalle. Älä enää puhu. Rannerenkaan minä otan, mutta muut tavarat jätän laatikkoon."
Mutta mies pudisti päätään sanoen: "Ei, minun täytyy puhua, kunnes olen hyvittänyt pahat tekoni. Ota myöskin kaikki muu, siinä on kultaa ja hopeata, ja'a ne köyhille. Sydämmeni on ollut niihin kiintynyt, mutta nyt annan ne Jehovalle; sillä jos sinä olet antanut minulle anteeksi kaiken sen pahan, mitä olen sinulle tehnyt, niin on myöskin Jehova minulle armollinen."
"Niin, Poikansa tähden, joka ristinkuolemallaan on maksanut velkasi ja on sinunkin Vapahtajasi", sanoi tyttö juhlallisesti.
Vanhus oli sulkenut silmänsä ja makasi kädet ristissä. Hänen huulensa liikkuivat hiljaa. Sitten hän vaipui levolliseen uneen, ja Waltrud lähti liikutetuin mielin pois.