Kädet seljän takana asteli Ojamylläri ensin muutaman kertaa ympäri tupaa, sitte seisahtui hän Kirja-Tiitsun eteen ja alkoi:
"Kirja-Tiitsu, vaan siihen katkesi puhe, yskä tukehdutti äänen, ikäänkuin hän häpeisi itseänsä sille miehelle murhettansa ja toiveitansa puhellessaan. Kun yskä jätti, alkoi Antti uudestaan:
"Kirja-Tiitsu, että minä olen onneton isä, sen tiedät itsekin".
"Tiedän kyllä Jumala nähköön!" vastasi veijari ja pyyhki silmiänsä huo'aten. — Ojamylläri puheli edelleen:
"Nuoret saattavat kuolla, vanhan täytyy kuolla, ja pane tähdelle, minun suhteeni ei asia enää kauan viivyttele. Jos Katri vainaja — Jumala antakoon hänen sielullensa rauhaa! — on mulle jo harmaita hiuksia kylliksi tehnyt, niin on Jaakko minulle kokonaan arkun naulaksi! Liisani — voi Jumalani! — Mutta sydämeni ei kestä sitä kaikkia syvemmin sinulle selittää. Mutta niin totta kuin tässä seison, asian täytyy muuttua!"
"Se oli sana!" änkytti Kirja-Tiitsu, "näyttäkää kerta, että te isäntä olette!"
"Kun näin mietin, Kirja-Tiitsu, millä kannalla asiat nyt jo ovat, ja miksi ne vielä muuttuvat, kun kuolema minun silmäni sulkee, — niin vihasta ottaa henkeeni kiini! Kenelle olen minä täällä orjannut ja korjannut; kenelle koonnut ja kenen edestä vaivaa nähnyt: Koulumestarin Annalleko? Tuolleko kirkonhiirelle, jota ei enää liene köyhempää toista koko Männikön kylässä? — Minä olisin jo hullua hullumpi, jos sitä sallisin! — Ei, ei ja tuhat kertaa ei! Ennen maailmakin hukkuu! — Sentähden — sentähden — —" yskä keskeytti hänet taas — "Kirja-Tiitsu, Jumala näkee ylhäältä, että he itse minua siihen pakottavat, mutta: kuten sinä minulle, niin minä sinulle. Vanha Karja-Matti sanoi aina: 'koiran nahkaan sopii koiran hammas'. Ymmärrätkö?"
"En vielä oikein selvään", vastasi punapää, korviansa pystyttäen.
"Pöhlö", huusi Ojamylläri jyrkästi, "luulin minä kuitenkin sinua ymmärtäväisemmäksi. Kuule siis: minä aion tehdä viimeisen sääntöni ja kieltää Jaakolta perinnön, jos hän minun kuolemani jälkeen ottaa Annan vaimoksi! Ymmärrätkö nyt?"
"Kyllä", vastasi Kirja-Tiitsu tyynesti, "mutta siinä suhteessa jättäkää ennen paperi ihan kuluttamatta. Sen verran kuin minä teidän Jaakkoa tunnen, se ei suinkaan peljätä häntä pienintäkään, ja sen jälkeen ottaa hän Annin vielä mieluisemmasti vaimoksi".