Jos hän nyt olisi voinut peruuttaa monen tapahtuneen asian! Kuinka kokonaan toiseksi olisi elämä Ojamyllyllä käynyt! Tällaiset mietteet kalvasivat ja vaivasivat Anttia, ettei hän saanut lepoa yöllä, ei päivällä, ja kävi viikossa vanhemmaksi, kuin muuten vuodessa.
Muutenkaan ei ollut tuo sisällinen ahdistus Ojamyllärin vanhalle ruumiille ensinkään terveellinen, ja kun tohtori parin päivän perästä tuli jälleen, ei hän suuresti ihmetellyt, nähdessään Antinkin vuoteella!
Jumalan myllyt jauhavat vitkaan — mutta hienoksi!
VIII.
Uskollinen sydän.
Mitä moni aina vielä ei tahtonut uskoa — eihän se sopinut ollenkaan yhteen heidän tahtomuksensa kanssa — se julistettiin nyt virallisesti: Männikön kylässä raivosi rutto.
Oikeastaan piti sen merkitä: Ojamyllyllä, sillä kyläläisten terveys oli nykyjään varmempi kuin ennen milloinkaan. Männikön kylän tietäjä-akat, jotka kuulivat ruohon kasvavan ja hämähäkkien kolmen virstan päästä kohajavan, — ne arvelivat senvuoksi myös liian pelvon tällä kertaa turhaksi; taivaallinen Isä tahtoisi muka vain ylpeyttä rangaista ja koulumestarin Annan tähden ansaitsis Ojamylläri kyllä sitä.
Paratkoon Jumala vanhaa tunnettua maailman tapaa: toisia tuomitsemme ikäänkuin ei saisi taivaallinen Isä yksin enää toimitettaviansa toimeen ja meidän pitäisi häntä hyvästä sydämestä auttaa — toisten silmässä näemme kyllä raiskan, omassamme emme malkaakaan huomaa. Niin on vanhuudesta saakka ollut laita ja niin on vastakin oleva — se on kyllä surullista.
Olivatko Männikön kylän oikeat ihmiset oikeassa? Tällä kertaa ei eroittanut taivaallinen Isä heitä toisten seasta, sillä vielä samana iltana alkoi tauti juuri kylän toisesta päästä, hiipi tanhuaa pitkin sinne ja tänne sekä otti monta mukaansa, joka sitä eilen ei arvannut. Niiden joukossa, jotka sormellaan Ojamyllyä osoittivat, oli, tietäähän tuon ilmankin, Kirja-Tiitsu rivissä ensimäinen. Samana päivänä jutteli hän vielä Sutlepalla isosti ja laajallisesti kuinka surkea laita Ojamyllyllä oli.
"Katsoppas kuomaseni", sanoi ilkiö Rietulle, "nyt tulee vanhalle saiturille loppu vihdoinkin. Omiansa, omiansa! Mimmoinen on univuode, semmoinen on unikin. Yksikään ei häntä itke, enkä minä myöskään".