"Allan, rakkahin puolisoni!"
Vaimo riensi hänen luokseen, heittäytyi polvilleen ja kätki kasvonsa hänen rintaansa vasten nyyhkyttäen koko sydämestään.
"Ei, Allan, ei", läähätti hän, kun pahin itku oli ohi; "ei, minä en ole syytön. Olen ollut heikko ja arka. Minulla on ollut salaisuuteni, minulla yhtä hyvin kuin tyttö-rukallakin. Minulla on ollut aave salattavana sinulta, parhaalta, jalomielisimmältä mieheltä. Grace on erehtynyt. Hänen häikäilemätön kosijansa, onneton nuori mies, joka Pariisissa esiintyi Victor de Camillacin nimellä, saapui tänne tuona kauheana yönä tavatakseen minua, saadakseen minulta rahoja — minulta, jonka käyttövaroja hän yhäti on kulutellut siitä asti, kun jouduin kanssasi naimisiin; Ihmettelit kai usein, miten saatoin tuhlata ne kauniit tulot, jotka rakkaudessasi minulle varasit. Nyt saat tietää, etteivät ne kuluneet yksityiseen hyväntekeväisyyteen, niinkuin luulit. Sellaisista syistä en luopunut kaikesta henkilökohtaisesta loisteliaisuudesta. Onneton poikani minun kukkaroani tyhjenteli, tuhlaten rahojasi peliseuroissa ja kilparadoilla."
"Poikasi?"
"Niin, poikani, Stuart Mackenzien poika, joka Jumala paratkoon on perinyt kaikki Stuart Mackenzien paheet — mahdollisuuden murhatyöhönkin; poika, joka ehkä piankin on seisova oikeuden edessä, syytettynä tuona kauheana yönä tekemästään rikoksesta, ja tuottava onnettoman vaimosi tähden sinulle häpeää. Hän ei hukkunutkaan Earl Kingin haaksirikossa, kuten luulimme. Hän kirjoitti minulle San Franciscosta kaksi kuukautta häittemme jälkeen. Sanoi lukeneensa ilmoituksen eräästä englantilaisesta lehdestä ja onnitteli minua suurien tulojeni johdosta, jotka tekivät minulle mahdolliseksi häntä auttaa. Siitä hetkestä ovat hänen kirjeensä olleet pelkkiä avunvaatimuksia, ja minä olin kyllin heikko lähetelläkseni hänelle rahoja, jotta sinun ei tarvitsisi hävetä vaimosi pojan vuoksi. Onhan hän lihaa minun lihastani ja verta minun verestäni; häntä kohtaava häpeä luo varjon minunkin ylitseni. En voinut pakottaa itseäni tunnustamaan, kuinka syvälle hän on vajonnut. Jos olisin sanonut sinulle jotakin, olisi minun täytynyt ilmoittaa kaikki. Mieluummin vaikenin salaisuuksineni, ja siten tulin teeskentelijäksi."
"Claire-rukka, sokaistunut Claire-rukka! Ikäänkuin minä olisin sinut hädässäsi pettänyt, rakkaani. Minähän olisin tukenut sinua, vaikka sinulla olisi ollut puolitusinaa sellaisia pojanveitikoita."
"Ah, sinä olet niin ystävällinen! Mutta minä tahdoin säästää sinulta kaiken levottomuuden ja kaikki ikävyydet."
"Ja sensijaan teit itsesi niin levottomaksi, että tulit sairaaksi ruumiiltasi ja sielultasi, Claire", virkkoi sir Allan hiljaa.
"Minä koetin parhaani mukaan täyttää velvollisuuteni onnetonta poikaani kohtaan, koetin neuvoa ja johtaa häntä, jotta hän viettäisi kunniallista elämää. Minä tein hänelle mahdolliseksi elää sivistyneen miehen tavoin ja antautua hänelle sopivaan toimeen. En evännyt mitään, mitä hän minulta pyysi, ja kuuntelin kernaasti hänen lupauksiansa parannuksen teosta. Mutta kaikki turhaan. Hän oli juomari ja pelaaja — hänen paheensa olivat perinnäistä synnintartuntaa. Kun hän seisoi edessäni tuona iltana risaisissa vaatteissa ja kallelleen sotketuissa kengissä, riutuneena ja rappiolla, tiesin, että hän oli vajonnut niin syvälle kuin ihminen voi. Hänen vapisevat kätensä ja levoton katseensa ilmaisivat liiankin selvästi, että hän poti isänsä sairautta, juomarin kamalaa deliriumia. Hän oli ennenkin siitä kärsinyt. Jo nuorukaisena hänellä oli tämän kauhean taudin kohtaus. Minä tiesin sen, mutta en tiennyt hänen olevan niin hullu tai niin kurja, että ryhtyisi murhayritykseen. Hän kertoi kosineensa Gracea — tunnusti esittäyneensä ranskalaisena ja oli kyllin rohkea mainitakseen, että vaatisi lupauksen täyttämistä niin pian kuin tyttö tulisi täysi-ikäiseksi. Hän pyysi minulta isoa rahasummaa, mutta minä kieltäysin sitä antamasta. Poissa ollessani hän avasi italialaisen kaapin, mihin olit pannut setelit — sen hän kaiketi oli parvekkeelta nähnyt, — ja oli juuri häviämässä rahoineen, kun sinä tulit."
"Käsitän", mutisi sir Allan.. "Rahat hänet siis epätoivoon saattoivat.
Minä en ollenkaan ajatellut rahoja."