"Mutta muut muistivat ne. Sisaresi hankki tänne salapoliisin, ja hän otti siitä selvän."
"Tuottiko Dora tänne salapoliisin minun luvattani!" huudahti sir Allan. "Toiko hän tänne poliisin minun ollessani tajutonna! Vai ottaa hän itselleen sellaisia vapauksia!"
"Olimme kaikki kovin levottomia tähtesi, rakas isä!" mutisi Grace. "Se levottomuus kaiketi sai Doran kutsuttamaan salapoliisin."
"En luule, että koko poliisikunta olisi kyennyt pelastamaan henkeäni, pikku Grace. Sisareni olisi menetellyt oikeammin, jos olisi siirtänyt tiedustelunsa siksi, kun minä olisin voinut antaa siihen suostumukseni."
"Eihän hän voinut aavistaa, että rosvo oli minun poikani ja Gracen kosija", sanoi lady Darnel. "Onneksemme seurasi salapoliisi väärää jälkeä, ja onneton poikani on vielä vapaudessa. Vain Jumala tietää, missä hän nyt on ja mitä lähinnä saamme hänestä kuulla."
"Toivoakseni ei mitään ikävää, äiti", virkkoi Grace, "sillä eversti on ottanut hänestä huolehtiakseen; ja minä sain siltä vanhalta hyväntahtoiselta mieheltä varsin rohkaisevan kirjeen tänä aamuna. Olen varma, että hän on järjestänyt asian oivallisesti. Etkö tahdo, että hän tulee tänne, isä? Olen hirveän utelias tietämään, mitä hän on aikaansaanut."
"Kyllä, Grace, voit pyytää häntä tulemaan heti tänne."
Grace meni, ja Allan Darnel ja hänen vaimonsa olivat hetkisen kahdenkesken yhtä hellinä ja luottavaisina toisiansa kohtaan kuin olivat olleet ennen rikoksen tapahtumista — rikoksen, joka synkän pilven tavoin oli laskeutunut heidän ylitsensä.
"Ah, Claire, mikä lemmon idiootti, mikä tunteeton kolho olenkaan sinua kohtaan ollut!" sanoi sir Allan ja painoi hänen kätensä huulilleen. "Kuinka voin törkeyteni sovittaa?"
"Tule terveeksi ja voimakkaaksi mahdollisimman pian, rakkaani, ja matkustakaamme Italiaan ja — vielä toinenkin asia, jota tahtoisin sinulta pyytää."