"Teen kaikki, mitä haluat, lemmikkini!"
"Luulen, Allan, että olisi parempi, jos sisaresi tästä puoleen asuisi muualla. En usko, että hän ja minä viihdymme saman katon alla, sillä minä kuvittelen hänen halveksivan minua."
"Niin, Claire, luulen tosiaan, että olet oikeassa. Sisareni oli hyvä sisar niin kauvan kun kukaan ei ollut täällä jakamassa valtaa; mutta hän tahtoo hallita ja hän oli ylpeä asemastaan Darnelin aateliskartanon valtiattarena. Hän ei ole koskaan vilpittömästi antanut minulle anteeksi sitä, että menin uusiin naimisiin. Minusta näyttää kuin hän itseänsä paljastamatta olisi onnistunut yllyttämään monta entistä ystävääni nykyistä vaimoani vastaan. Hän on saava itselleen toisen kodin, Claire. Sinulla ja minulla olkoon vain päiväpaistetta kotielämässämme. Mutta Gracea vastaan ei sinulla kai mitään ole? Grace on sinuun hartaasti kiintynyt."
"Ja minä häneen! Hänen jälkeensä on tuntuva hyvin tyhjältä. Oi, Allan, sano minulle nyt, kun olemme kahdenkesken, voitko antaa minulle anteeksi ne ikävyydet, jotka onnettoman poikani kautta olen sinulle tuottanut — Grace-poloisen hairahduksen ja kauhean haavan, joka uhkasi riistää henkesi? Ellet koskaan olisi tullut minua tuntemaan, niin tätä kaikkea ei olisi sinulle tapahtunut."
"Ellen olisi joutunut sinua tuntemaan, en olisi koskaan tiennyt, mitä todellinen onni on. Meidän täytyy vastaanottaa pahat päivät hyvien mukana, rakkaani. Elämä on sellaista. Ja mitä Graceen tulee, hänellä on jalo ja herkkä luonne, ja sellainen joutuu helposti johonkin seikkailuun aikaisimman nuoruuden ajattelemattomalla, hupsulla iällä. Hän olisi yhtä hyvin voinut tavata kevytmielisen poikasi Louvressa, vaikka me kaksi emme koskaan olisi toisiimme tutustuneet."
"Tuskin, Allan; sillä sinun rahasi tekivät Pariisissa oleskelun hänelle mahdolliseksi."
"Nyt tulee eversti", sanoi sir Allan.
Grace tuli iloisesti tanssien sisälle soturinsa kanssa, jonka kauniit, ystävälliset kasvot säteilivät hyvänsuopuutta.
"Nyt näen sinun paranevan, rakas Allan. Onnittelen teitä, lady Darnel", lisäsi eversti ja vaipui tuolille, jonka Grace sysäsi uunin luo. "Lähdin vastahakoisesti Darnelin kartanosta, kun tilasi oli vielä niin arveluttava; mutta minulla oli jotakin tärkeää asiaa kaupunkiin…"
"Voit jutella nyt suoraan ja teeskentelemättä isän ja äidin kanssa", sanoi Grace. "He tietävät koko tarinan monsieur Camillacista."