"Ovatko ne täällä nyt?" kysyi hän.
"Ovat", vastasi eversti umpimähkään, "ne ovat päässeet jäljillenne. Nouskaa ja pukekaa kengät jalkaanne. Minä toimitan teidät niiden näkyvistä, jos voin."
Mies nousi ja hoiperteli lattian yli, mutta vaipui vanhalle tuolille ja tuijotti ympärilleen.
Eversti otti hänen kenkänsä eräästä nurkasta ja katseli niitä ennenkuin antoi ne omistajalleen. Ne olivat lopen kuluneet kiiltonahkakengät ja epäilemättä samat, joiden jäljet oli nähty kukkasaroissa.
Camillac veti kengät jalkaansa ja vilkaisi epäilevästi everstiin.
"Miten voin tietää, ettette kuulu niihin!" sanoi hän.
"Näytänkö minä poliisimieheltä?"
"Ette, mutta voittehan joka tapauksessa olla heidän kanssaan tekemisissä."
"Minä olen Grace Darnelin kummi-isä ja tulen teitä pelastamaan."
"Grace! Onko hän lähettänyt teidät? Vieläkö hän minusta välittää? Hänen kirjeensä ovat olleet niin pahuksen kylmiä viime puolivuoden kuluessa: Aloin uskoa, että hän antaa minulle palttua."