Eräs pyysi päästä orjakseni, — tulin alakuloiseksi ja vastasin, etten ole sellaista vailla.
Ja päivä päivältä istun minä yksin ja tähystän autiolle tielle, — eikä yksikään tule ja kysy minulta ystävyyttäni.
17. HÄN EI TIETÄNYT.
Minä pyysin, että hän toisen kerran kulkiessaan kiertäisi minun syrjäisen kyläni kautta. Seisoisin silloin uudinten suojassa ja huiskuttaisin raitaista huiviani hänelle, kun hän kulkisi ikkunani ohi kylätiellä.
Hän kysyi: »Aukaisisitko ikkunasi ja antaisit minun suudella ujostuvaa poskeasi — vastalahjaksi?»
Minun silmäkulmani rypistyivät, vastasin: »En.»
Hän ei huomannut alakuloisuutta otsallani ja kasvoillani ja virkkoi:
»Matka on pitkä — tullakseni — turhaan.»
Minä vastasin: »Älä tulekaan, kenties rasittuisit», ja ajattelin: Hän ei tiedä vielä, että rakastava on kuin erämaan profeetta, joka jätti kaiken mitä hänellä oli sillä hetkellä, kun tunnusti ikävöivänsä vain sen Yhden luo, jätti kaiken, eikä pyytänyt mitään.
Toinen katsoi minua silmiin ja ihmetteli nopeaa päätöstäni, mutta minä toistin vain ennen sanomani, kielsin häntä tulemasta minun syrjäisen kyläni kautta.