Älä pelkää, vaikka tulisi välinpitämättömyys ja viha, — sillä ne ovat puhjenneet samasta puusta. Ja jos katsot, kukkii siinä myös se ensimäinen onnenoksa.
Ja mitä enemmän syntyy uusia oksia, sen kauniimpi ja suurempi vain on meidän lempemme puu, — sillä meidän lempemme on kuin elämä.
25. HULLUT HETKET.
Hän tahtoi antaa minulle nuoren lempensä — ja vakuutti sen kestävän ikuisesti.
Pudistin päätäni ja hymähdin: Lempi on olematon, — olevainen vain lauluissa, joita hulluina hetkinä luodaan. Saippuakupla, jolla lapset leikkivät. Ja elämä on päästänyt minut jo lapsuudesta ja säästänyt hulluudesta.
Hän sanoi: Etkö tiedä, että lapsen huulilla on elämän totuus, hulluissa hetkissä sen ikuisuus.
Vastasin: Nehän ovat vain pettävää silmänräpäystä. Sano, missä on niiden ijätikestävyys?
Hän virkkoi: Siinä, että ne ikuisesti — uudistuvat. Tarttui käteeni ja katsoi minua nauraen silmiin: Tule, ystäväni, ja tulkaamme lapsiksi ja hulluiksi, että tietäisimme uskoa lemmen olevaisuuteen, emmekä työntäisi sitä valheena pois. Sillä lapsen huulilla on elämän totuus. Hulluissa hetkissä sen ikuisuus.
26. EHKÄ NIIN ON PARAS.
Kerroin ystävälleni: