35. TUHLAAJAPOIKA.
Tiedän että kuljet pimeitä katuja ja koputat oville, joiden kamanalla palaa punainen lyhty. Ja aamuhämärissä horjut sieltä ulos, kun lasit ovat särjetyt ja valkeat käsivarret hellittäneet syleilystään.
Tiedän, että entiset ystäväsi katsovat toisaalle, kun käyvät ohitsesi.
Mutta minun oveni on sinulle alati avoin. Ja kun sinä astut kynnykseni yli, riennän sinua vastaan kuin tervetullutta vierasta. En katso tummia juovia silmiesi alla, enkä kysy mistä tulet. Sillä minä tiedän, että sinä heitit tahriutuneen minäsi oveni ulkopuolelle niinkuin vanhan vaatteen ja astuit kynnykseni yli puhtaana ja synnittömänä kuin lapsi.
Ja minä otan sinut vastaan kuin lapsen. Painan pääsi syliini, silitän sitä hiljaa kädelläni ja puhelen kuin pikku pojalle siitä päivästä, jolloin hänestä on tuleva suuri, väkevä mies.
36. VAIKKA SINULLA OLISI.
Vaikka sinulla olisi tuhannen vaimoa, niin kuin Salomolla, niin ei sinulla kuitenkaan olisi kuin — yksi.
Heidän lempensä voi antaa sinulle unohduksen ja naurunsa nostaa ilon-humalan päähäsi. Ja minä tiedän, ettet sinä voi heidän syliään sivuuttaa, siihen unohtumatta.
Mene vaan, ystäväni, kun olet kerran menemään syntynyt. — Mutta minun ovelleni sinä vielä palaat.
Sillä vaikka sinä omistaisit tuhannen vaimoa, niin kuin Salomo, olet sinä kerran etsivä — vain sitä yhtä.