38. JOKA OLI VÄKEVÄMPI KUIN RAKKAUTESI.
Villi vietti, joka oli väkevämpi kuin rakkautesi, heräsi sinussa ja sinä tempasit minut syliisi, painoit hurjasti poveasi vasten ja suutelit minua suulle. Katsoin peljästyneenä silmiisi. Ne olivat kuumeiset ja oudot ja turhaan minä niistä sinua etsin. Työnsin pois sinut luotani kuin vieraan ja itkin hiljaa. Katsoit alta kulmaisi ja virkoit: Sinä ikävöit jotakin.
Kyllä.
Jotakin entistä ystävääsi, joka oli sinulle enemmän kuin minä.
Niin.
Tartuit käteeni ja kysyit: Häntäkö?
Ei, en muista häntä nyt.
Ketä sitten ikävöit?
— Sitä sinua, jota ei nyt ole, vastasin hiljaa.
Silloin sinä peitit silmäsi ja käännyit pois.