Tänään on uusi päivä ja tänään voimme antaa taivaalle uuden lupauksen. Unohda, että sen eilen rikoit. Unohda eilinen päivä ja eiliset synnit ja omantunnontuskat, sillä taivaskin ne unohti, — sillä hetkellä kun minä ne anteeksi annoin ja unohdin.
Katso minua silmiin, ystävä, ja ole onnellinen niin kuin minäkin. Katso, kuinka aamu on kirkas, ja kuule, kuinka kirkonkellot soivat läpi kaupungin.
Tänäänhän on uusi päivä.
41. LIIAN PITKÄLLEKÖ LEIKIN?
Elämä oli minulle suuri huvipaikka ja lempi sen parhain leikki.
Leikillä silmiisi katsoin ja leikillä käteesi tartuin. Suuri lapsi minä olin ja lempi mieluisin leluni. Leikin vuoksi luoksesi tulin ja leikilläni sinulle lemmestä puhuin. Aijoin sinut vain hetkeksi kanssani leikkiin saada ja sitten mennä pois.
Mutta liian pitkällekö leikin, tyttöni, ja liian syvälle silmiisi katsoin, kun minusta itsestäni tulikin lempeni leikkikalu, — sillä näethän, ettei minulla olekaan enään voimaa mennä pois.
42. MIKSI LAINKAAN TULIT?
Miksi hymyilitkään, tyttöni, minulle silloin, kun sinuun ensi kerran katsoin? Miksi koskaan sallit minun kotiisi tulla? Ja miksi tänään kutsuani noudatit, kun sinua luokseni pyysin? Miksi ollenkaan tulit tähän kaupunkiin ja tielleni osuit? Ja miksi lainkaan samaan maailmaan synnyit? — Kun kuitenkin tulit liian myöhään.
Miksi et vuosia sitten tullut luokseni unissa ja sanonut, että Sinä se olet, — kun Sinä se kuitenkin olit. Että minä olisin tietänyt sinua odottaa, — kun sinä kuitenkin tulit.