Miksi, tyttöni, sinä lainkaan tulit, — kun kuitenkin tulit liian myöhään?
43. LÖYSITKÖ KENTIES SINÄ?
Ennen minua rakastivat monet, nyt ei minusta pidä enään kukaan, — paitsi sinä, tyttöni, — en edes itsekään.
Jo kauan sitten lakkasivat he löytämästä minusta mitään kaunista, — tänään en löytänyt enään itsekään. Katsoin elämääni ja itseäni, mutta en löytänyt kummastakaan mitään, joka olisi pelastanut minut kantamasta helvettiä sielussani. — Silloin muistin minä, tyttöni, sinut.
Sano, miksi yhä ystäväni olet? — Löysitkö kenties sinä sen, mitä eivät löytäneet muut, enkä minä?
Sano, löysitkö, tyttöni? Sinun sanasi helvetistä minut lunastaa.
44. MENE PIAN, TYTTÖSENI!
Liian kirkkaat ovat silmäsi, tyttöni, minun niihin katsoa, ja liian valkea on kätesi minun käteeni annettavaksi. Puhtaampi sieluani on jo sinun ruumiisikin ja sielusi kauniimpi kauneintakin ajatustani.
Liian hyvä olet sinä, tyttöni, minulle.
Unohda, että koskaan tuttusi olin. Älä ojenna minulle kättäsi enään, äläkä katso minua silmiin, vaan lähde luotani ja jätä minut, — niin kauan kun minulla vielä on voimaa käskeä sinua pois.