Ei, Elämä, ota minutkin rattaillesi, äläkä noin sääli ja aja ohitseni!
Muuta en pyydä.
6. YMPÄRISTÖ.
Olen hiljan tullut tähän kaupunkiin.
Ihmiset sanovat, että tämä on rihkamakaupunki ja asukkaat markkinaväkeä. — Siksi kai tähän ensisilmäyksellä miellyin ja tänne jäin.
Täällä eivät fariseukset kolmasti päivässä kumarra temppeleissä. Täällä vain publikaanit lyövät rintaansa ja sanovat: Herra minä olen syntinen! Täällä kaikille anteeksi annetaan, — sillä täällä kaikkia ymmärretään. Juuri siksi sanovat ihmiset ulko-puolella, että tämä on rihkamakaupunki ja asukkaat markkinaväkeä.
— Tätä kaupunkia ja näitä ihmisiä olen etsinyt. Ja näille tahdon minä elämäni antaa ja tähän multaan tulla haudatuksi.
7. ELÄMÄSTÄ JA YSTÄVÄSTÄ.
Olin pikku tyttö ja kyselin isoäidiltäni elämästä ja ystävästä ja isoäitini sanoi mulle näin:
»Niin kuin meidän ruumiimme on kerran oleva vain kourallinen multaa haudan pohjalla, niin on meillä ystävästä oleva kerran jälellä — vain muisto sydämemme syvyydessä. Sentähden, pienoiseni, kun tulet suureksi ja astut elämään, niin muista joka hetki muotosi katoavaisuus, jotta voisit sen antaa, kun kuolema tulee noutamaan, — tuskatta pois. Ja kun ystävä tulee luoksesi, niin älä unohda, että hän ei tullut ijäksi, — jotta et särkyisi hänen lähdöstänsä.