Lukukinkerit
eli kylänluvut. Niillähän on merkityksensä vielä meidänkin päivinämme, vaikka kouluja alkaa olla joka kylässä. Noina kaukaisina aikoina oli niillä lukkarinkoulujen rinnalla erittäin suuri tehtävä. Niissä kuulusteltiin sekä vanhempia ihmisiä että varsinkin lapsia, ja ne olivat siten tehokkaana kotona tapahtuvan opetuksen valvomiskeinona. Kinkeritilaisuuteen ei ollut hyvä mennä, jos luettavat osat katkismuksesta eivät olleet tarpeeksi selvillä, puhumattakaan siitä, jos sisältä lukiessa kirjaimet pyrkivät menemään sekaisin. Jos kuulustelijana oli ankara pappi, kyllä silloin kuuli kunniansa sekä lapsi että hänen vanhempansa. Niskasta tai tukasta nurkkaan taluttaminen ja luuta silmillä seisottaminen olivat usein käytettyjä rangaistuksia. Mutta näin julkisesti nuhteleminen ja häpeällisen rangaistuksen kärsiminen toisten läsnä ollessa lisäsi ihmeteltävässä määrässä asianomaisten ahkeruutta ja kirkasti heidän ymmärrystään.
Rippikoulu
on myös saanut alkunsa Gezeliusten ajoilta, vaikka säädökset siitä annettiin vasta 1740 Turun ja 1774 Porvoon hiippakunnassa. Lukukinkerien vaikutuksen täydentämiseksi se oli paikallaan. Kinkereillä määrätyt rangaistukset kärsivät toiset urhoollisesti joka vuosi, toiset taas karkasivat koko tilaisuudesta, ja kirjaimet pysyivät vuodesta toiseen outoina koukeroina sekä kristinopin alkeet käsittämättömänä, pimeänä maailmana. Ennen kuin nuoret ihmiset otettiin täysi-ikäisten seurakuntalaisten joukkoon ja ennen kuin he pääsivät ensimäiselle herranehtoolliselle, määrättiin, että pappien tuli kutsua luokseen heidät ja kuulustella heidän kristinopin- ja lukutaitoaan. Näin täytyi niidenkin, joiden oli siihen asti onnistunut paeta kirjaa, tulla ainakin yrittämään lukemaan. Rippikoulua ei voinut mitenkään välttää, jollei aina tahtonut pysyä lasten kirjoissa. Jotkut koettivat lykätä sitä toistaiseksi mahdollisimman kauan. Se kävi päinsä niin kauan, kunnes rupesi tekemään mieli naimisiin. Muistamme Aleksis Kiven mainiosta »Seitsemän veljestä» kertomuksesta, kuinka Jukolan veljeksetkin olivat visusti karttaneet kirjaa. Mutta kun Männistön Venla oli saanut poikain sydämet liikehtimään, silloin pojat kaikki marssivat aapiset kourassa lukkarinkouluun, vaikka siellä olikin tukkapölly yhtämittaisena virvokkeena tavauksen lomassa.
Pappien toiminta ja valmistus.
Paljon oli Gezeliuksilla vaivaa, ennenkuin näin pitkälle päästiin. He saivat lähettää monta kiertokirjettä ja matkustaa ahkerasti tarkastamassa, että papit todella tekivät voitavansa seurakuntalaisten opettamiseksi. Monet papit olivat itsekin sangen vähätietoisia. Sen jälkeen kuin yliopisto oli perustettu, pappien valmistus oli kyllä tullut paremmaksi. Koulua käymättömiä heidän joukossaan ei enää liene ollut, kuten ennen, jolloin kerrotaan tapahtuneen sellaistakin, että ylhäisen miehen tallirenki vihittiin papiksi. Mutta sellaisia, jotka eivät olleet yliopistossa opiskelleet, oli Gezelius vanhemman piispaksi tullessa kyllä pappeina. Paljon neuvoja ja opastusta saivat piispat papeillekin antaa. He vaativat, että pappien tuli jatkaa opinnoitaan vielä virassa ollessaankin. Apulaiset ja kappalaiset lukivat kirkkoherrojen ja rovastien johdolla, ja kun piispa kävi tarkastuksilla tahi kun pidettiin pappeinkokous, silloin he saivat näyttää, mitä olivat ehtineet oppia.
Piispat eivät tyytyneet ohjaamaan ainoastaan valmiita pappeja, vaan tahtoivat järjestää pappien valmistuksen entistä tehokkaammaksi. Sitä varten järjestettiin uudelleen koulujen opetus ja perustettiin monia uusia kouluja. Yliopiston sijaiskanslereina heillä oli tilaisuus tarttua asiainmenoon yliopistossakin ja valvoa, mitä vaatimuksia papeiksi aikoville asetettiin. Koulun ja kirkon elämään he voivat näin tuntuvasti vaikuttaa, kun he olivat myöskin lainsäätäjäin asemassa. Voimassa oleva kirkkolaki oli sangen puutteellinen ja hallituksen suostumuksella he julkaisivat kirkkoa ja koulua koskevia järjestyssääntöjä, joita lakina oli noudatettava.
Vielä riitti Gezeliuksilta aikaa
Kirjalliseen toimintaan.
Koulujen opetusta haittasi ainainen kirjojen puute. Ulkomailta niitä voitiin jonkun verran hankkia, mutta ne olivat tavattoman kalliita. Gezelius vanhempi kirjoitti uusia oppikirjoja. Niiden sekä entisten oppikirjain painattamista varten perustettiin kirjapaino. Kirjapainon tarpeeksi laitettiin paperitehdas. Näin tulivat kirjat paljon halvemmiksi kuin ennen ulkomailta tilatessa. Ja tämä kaikki piispan toimeliaisuutta! Kumpikin piispa kirjoitti oppineita väitöskirjoja [Etempänä selitys väitöskirjasta.] yliopistoa varten. Suurin Gezeliuksen kirjallinen työ oli uusi, monilla selityksillä varustettu raamatun painos, jonka kirjoittamiseen nuorempi Gezelius käytti vapaat aikansa 40 vuoden kuluessa — se oli suunnaton työ. Jonkun verran he siinä käyttivät muidenkin oppineiden apua. Kansan kesken enin tunnettu on Gezelius vanhemman toimittama katkismus »Yxi paras lasten tavara». Siitä toimitettiin yhä uusia painoksia noin 200 vuoden aikana. — Kysykääpä isältänne ja äidiltänne, eivätkö hekin muista nuoruudessaan lukeneensa »Lasten parasta tavaraa».