Saavutuksia.
Gezeliusten huolenpito ja järjestämiskyky ulottui kaikille sivistyselämän aloille. He olivat asettaneet pyrkimyksekseen kansansivistyksen nostamisen, lukutaidon levittämisen, ja se onnistui heille tavattoman suuressa määrässä. Me, jotka nyt elämme onnellisempina aikoina, emme oikein edes ymmärrä kaikkia vaikeuksia, mitä heillä oli voitettavanaan. Ajatelkaamme: ei ollut opettajia, ei mahdollisuuksia erikoisten kansanopettajain valmistamiseen, ei tarpeeksi kirjoja, ei kirjapainoa, nuorempi väki lukutaitoista vain muutamissa pitäjissä — ja Gezelius nuoremman kuollessa voi sanoa lukutaidon olleen melko yleisen koko maassa. He saivat koko kansan liikkeelle, saivat sen käyttämään kirjaa. Siihen tarvittiin melkein kaikkien oppia saaneiden myötävaikutusta. Ja me näemme kuinka sitä varten yliopistoon vievät koulut ja itse akatemia järjestetään pappien pätevämpää valmistusta silmällä pitäen, näemme maan koko papiston pitävän lukukinkereitä ja rippikouluja ja ahkeroivan lukutaidon juurruttamiseksi kansaan, ja lukkarien kouluissaan opettavan aakkosia, ja kaikkea tätä ohjaavat piispat kiertokirjeillä, tarkastusmatkoilla ja pappeinkokouksilla tarkasti valvoen, että jokainen täyttää velvollisuutensa, ja rangaisten laiminlyönnit, olipa syyllisenä köyhä tai rikas, talonpoika tai pappi.
Saavutettu lukutaito oli useimmissa tapauksissa koneellinen. Tunnettiin kyllä kirjaimet, saatiin kokoon sanat, opittiin katkismus ulkoa, lasketeltiin pysähtymättä kysymykset ja vastaukset, niiden sisältöä käsittämättä. Etevimmät vain lienevät pystyneet todella lukemaan siten, että myöskin ymmärsivät lukemansa. Mutta joka tapauksessa oli saatu pohja paremmalle lukutaidolle. Aikaa myöten se kehittyi. Monena raskaana aikana sen jälkeen on kansamme saanut lukutaitonsa kautta itselleen uutta uskoa, on saanut lohdutusta suruihinsa ja kysymyksiinsä postilloista ja muista kirjoista, mutta ennen kaikkea raamatusta.
Gezeliusten työ suomalaisen rahvaan hyväksi sitäkin kunnioitettavampaa, kun he itse olivat ruotsinmaalaisia. Vanhempi Gezelius oli syntynyt talonpoikaisessa kodissa Ruotsissa. Nuorempi syntyi Tartossa isän ollessa sikäläisen yliopiston professorina. Mutta nämä miehet ymmärsivät antaa arvon tässä maassa suomenkielelle. Kerrotaanpa nuoremman Gezeliuksen asettuneen jyrkästi vastustamaan jonkun ruotsalaisen tekemää ehdotusta, että suomenkielen käyttö olisi kiellettävä ja että jumalanpalveluksetkin olisi pidettävä ruotsiksi.
Paljosta olemme Gezeliuksille kiitollisuuden velassa Heidän ponnistustensa kautta saavutettu lukutaito on ollut lujana pohjana kansalliselle sivistykselle, kun myöhemmin tuli kansallisen heräämisen aika. Olisiko nuori kansallinen sivistyksemme mitenkään voinut raivata itselleen tietä niin nopeasti, olisivatko aikamme uudet virtaukset ja aatteet sellaisella voimalla vallanneet kansamme pohjimmaisetkin kerrokset, ellei kirjantaito olisi ollut joka miehen hallussa?
Gezeliukset ovat jättäneet meille suuren perinnön Meidän velvollisuutemme on voimiemme mukaan kartuttaa sitä, käyttää lukutaitoa oman henkemme kehittämiseksi ja jalostamiseksi, joka oli Gezeliustenkin moninaisten toimien lopullisena tarkoituksena. Onpa meillä siis syytä näitä miehiä kunnioituksella ja kiitollisuudella muistella.
HENRIK GABRIEL PORTHAN
Suomen historian isä.
Kuinka on ymmärrettävä Porthanille annettu nimi »Suomen historian isä»? Eikö siihen asti Suomen historiasta tiedetty mitään? Vai eikö Suomen kansalla ennen hänen aikojaan historiaa ollutkaan?
Porthanin aikalaisten ja häntä ennen eläneiden ihmisten käsitys Suomen historiasta oli hyvin hämärä, kaikellaisiin arveluihin ja satuihin perustuva. Lisäksi se aika, jolloin kansamme oli ollut toisten vallanalaisuudesta vapaa ja itsenäinen, oli niin kaukana, ettei siitä ollut mitään tietoja. Mitä kohtaloita kansamme oli elänyt nykyisille asumapaikoilleen tullessaan, kuinka suuri osa suomalaisilla oli Novgorodin valtakunnan perustamisessa, oliko muinaisuudessa kenties joitakin valtiomuodostumia, joita suomalaiset yksin olisivat luoneet ja hallinneet, ovat kysymyksiä, joihin ei vieläkään ole varmaa vastausta. Sitä, mitä nyt näistä ajoista tiedämme, eivät varemman ajan tutkijat kyenneet selville saamaan, he eivät osanneet hyväkseen käyttää lähteitä, joiden avulla myöhemmin on voitu luoda jonkun verran valoa kaukaiseen muinaisuuteemme: kieltä ja sen rakennetta, kansanrunoja, muitten kansojen vanhoja aikakirjoja, erilaisia esineitä ja tarvekaluja, joita silloin tällöin löydetään milloin vähemmin, milloin täydellisemmin säilyneinä. — Sittemmin suomalaiset joutuivat naapureittensa, ruotsalaisten ja venäläisten, vallanalaisuuteen. Varsinkin sinä aikana, jonka maamme oli Ruotsin vallan alla, kulki meidän kansamme valtiollinen elämä rinnan ruotsalaisten kanssa ja Ruotsin nimissä, niin että siltä ajalta ei katsottu mitään erityistä Suomen historiaa olevankaan. Jotkut ennen Porthania kyllä Suomen kansan historiasta puhuivat ja kirjoittivat, mutta useimmissa tapauksissa heidän väitteensä perustuivat taruihin, olettamuksiin ja mielikuvitukseen, eivätkä tosiasioihin. Porthan oli ensimäinen, joka laski vankan tieteellisen pohjan Suomen historiantutkimukselle ja siksi hän on ansainnut historiamme isän kunnianimen.