Nuoruus.
Kerrotaan, että Snellmanin esi-isillä olisi ollut suomalainen sukunimi Virkkunen. Sitä ei ole saatu sitovasti todistetuksi. Joka tapauksessa he olivat suomalaisia, olipa heidän nimensä mikä hyvänsä. Snellmanin isä oli merimies. Opintielle hän oli aikonut, oli tullut ylioppilaaksi, lukenut sitten filosofiaa, mutta joutui lopullisesti elämään merimiehenä. Perhe asui Snellmanin syntyessä Tukholmassa. Mutta kun sitten Suomi erotettiin Ruotsista, siirtyi perhe Suomeen, jossa nuori Juhana Vilhelm pantiin kouluun. Oppineena miehenä tahtoi isä antaa tietoja pojalleenkin.
Tällöin jo ilmeni pojan luontainen tarmo ja terävyys. Lukeminen oli hänelle helppoa. Koulunkäynti ei ollut rasitukseksi. Hän oli jo silloin toveripiirinsä etunenässä. Täti, jonka luona hän koulukaupungissa asui, huomasi myöskin hänen kykynsä ja arveli, ettei poika keskitielle jää, kehittyköön sitten hyvään tai huonoon suuntaan: »Jos sinusta tulee hyvä, niin sinusta tulee erittäin kunnollinen mies, mutta päinvastaisessa tapauksessa tulee sinusta täysi roisto.»
Tultuaan ylioppilaaksi Snellman rupesi lukemaan jumaluusoppia. Hänen oli valittava ala, jolla mahdollisimman pian pääsisi ansaitsemaan, sillä varattomuus ei olisi sallinut ryhtyä kovin pitkäaikaisiin lukuihin. Pari vuotta askarreltuaan papin tutkintoon valmistuakseen hän jätti sen homman ja antautui kokonaan opiskelemaan filosofiaa, tiedettä, joka koettaa tutkia ihmisen, hänen henkensä ja kaiken olevaisen syvimpiä perusteita. Hän ei voinut enää vastustaa mieltymystään tähän aineeseen, johon hän oli tutustunut jonkun verran jo isänsä avulla hänen kirjoistaan.
Opintoaika piteni näin kovasti. Mutta sitä ei auttanut surra, tiedonhalu, tutkimisinto oli tullut niin suureksi. Elatuksensa hän sai hankkia kotiopettajana, kuten kaikki varattomat ylioppilaat niinä aikoina. Tämä työ puolestaan viivytti lukujen loppuun saattamista. Mutta toiselta puolen seurustelu erilaisten ihmisten kanssa vuosien kuluessa laajensi nuoren miehen kokemuksia ja näköpiiriä. Varsin merkitseväksi tässä suhteessa muodostui n.s.
Lauantaiseura,
johon kokoontui läheisessä toveruudessa eläviä ylioppilaita ja maistereita keskustelemaan heitä kaikkia innostavista asioista. Ei ole harvinaista, että ylioppilaiden keskeiset seurat ovat paikkoja, joissa nuoret keskustelevat isänmaata koskevista asioista. Ei myöskään ole kovin harvinaista, että nuoret tällaisissa keskusteluissa saavat herätyksen ja innostuksen työhön, jolla voivat parhaiten isänmaata hyödyttää ja joka kokonaan määrää heidän vastaisen elämänsä suunnan. Mutta sellaista kuin Lauantaiseura ei ole koskaan ollut toista, ei jäsenten myöhemmin saavuttamaan kuuluisuuteen eikä seuran herättävään vaikutukseen nähden. Paitsi Snellmania kuului seuraan Lönnrot, Runeberg, Topelius, mainio kielentutkija M.A. Castrén, monia muita mainitsematta.
Seuran tärkeimpänä henkilönä lienee ollut Snellman. Hän antoi ja hän sai monia herätteitä tässä joukossa. Huomattuaan Suomen sivistyselämän kuolleisuuden he eivät voineet sille ummistaa silmiään. Eikä sensuuri eivätkä viranomaiset voineet estää heitä saamasta tietoonsa, mitä muualla maailmassa tapahtui. Heille ei jäänyt tuntemattomaksi kansallisuusaate, joka muualla raivasi itselleen tietä päästäkseen määräämään kansojen kohtaloista. Suomessakin oli kansa, suomalainen kansallisuus, saatava herätetyksi, oli saatava oikeuksia sen kielelle, oli saatava sille sivistystä ja saatava sitä kansan omalla kielellä: suomeksi. Silloin saisi Suomen kansa oman, suomalaisen sivistyneen luokan. Oppinut ei kansan silmissä enää olisi vieras, muukalainen, herra, joka kansan hyvästä olisi kokonaan välinpitämätön. Ja silloin, vasta silloin voisi Suomen suomalainen kansa turvallisena katsoa tulevaisuuteensa.
Lauantaiseuran nuoret jäsenet tahtoivat näin palvella koko kansaa, eikä vain käyttää hyväkseen sivistyneen ruotsalaisen luokan etuoikeutettua asemaa päästä virkoihin ja huolettomille päiville. Mutta he tiesivät, ettei pelkällä innostuksella pitkälle päästä. Siksi he tekivät ahkerasti työtä hankkiakseen itselleen tietoja ja kykyjä ja saavuttaakseen siten suuret päämääränsä. Ja nyt me tiedämme, että he onnistuivat aikeissaan.
Snellman on vaarallinen mies.