"Oh, pidä sinä suusi kiinni semmoista puhumasta!" sanoi Lauri äkäisesti. "Luulisinpa olleeni hyvä isä sinulle! Sinä olet syntynyt kurjuudessa, muista se, ja minua sinun on kiittäminen siitä, mikä nyt olet. Kun minä sanon että sinun pitää ottaa jompikumpi pojistani … minä tarkoitan Aamundia, sillä hän ensiksi äänen sai, niin sinun vaan tulee kiittää ja suudella kättä, tyttö-rehjana!"
"Minä en ota Aamumdia enkä Niiloa," vastasi tyttö lyhyesti ja päättävästi; sillä nyt hän oli tullut riitaiselle tuulelle, kun Lauri puhui pilkallisesti hänen lapsuutensa oloista. Hän oli käynyt ylpeäksi, ja se teki häntä rohkeaksi.
"Luultavasti tahdot Thorea," sanoi Aamund viekkaasti.
"Sisareni poikaa?" huusi Lauri. "Köyhää rottaa, jolla ei ole enemmän omaisuutta kuin mitä hänellä on yllään. Oletkos hupsu, tyttö?"
"Oh, köyhempää rottaa olen nähnyt kuin hän on," sanoi Aagot ja katseli rohkeasti toisesta toiseen.
"Huomispäivänä hän ajetaan talosta! Menköön sinne mistä tuli," lisäsi
Lauri, ja ähkyen vihasta hän viskasi ympärilleen vaatteitaan.
"Ei kenenkään huoli minun tähteni talosta lähteä," sanoi tyttö. "En minä ole poikaan mieltynyt, eikä hän ole mieltynyt minuun."
"No, niin saat ottaa Niilon sitten," mörisi Lauri ja vaipui hengästyneenä takaisin vuoteelleen.
"Minä en hänestä huoli," sanoi tyttö ylpeästi ja samassa hän käänsi kasvonsa Niiloon ja katsoi häneen niin tyynesti ja kylmästi, ettei sitä voinut väärin käsittää. Niilo katsoi taas silmänräpäyksen ajan tyttöön, sitten hän kääntyi pois ja meni ulos; mutta hän ei viitsinyt itseään vaivata oven avaamisella, hän potkaisi sitä niin että se lensi auki ja hän jätti sen selkomen selälleen jälkeensä.
"Kas niin, nyt hän meni," sanoi Lauri hiukan rauhoitettuna. "Nyt sinä voit tytön kanssa haastaa, poikaseni," kääntyi hän Aamundiin. "Sinua hän enemmän suosii, sen minä nä'en hänen näöstään."