Luultavasti siihen nähden, että filosofian professori Johan Jaakko Tengström appensa, piispa Tengströmin kautta oli tutustunut Speranskin toimintaan yliopiston asioissa, Rehbinder toivoi, että hän lausuisi muistosanat. Puhetta ei kuitenkaan koskaan pidetty, kenties sen vuoksi että valtiollisten syitten tähden katsottiin viisaimmaksi luopua aikeesta.
Yliopisto ei kuitenkaan unohtanut hyväntekijäänsä. Pöytäkirjassa syyskuun 1 p:ltä 1849 19 §:ssä lausutaan:
Herra rehtori ilmoitti, että todellinen valtioneuvos Repinski oli lahjoittanut yliopistolle yliopiston entisen kanslerin, hänen ylhäisyytensä, kreivi Speranski vainajan muotokuvan vaskipiirroksen sekä että herra rehtori tästä lahjasta oli ilmoittanut todelliselle valtioneuvokselle Repinskille yliopiston kiitollisuuden. Sen johdosta päätti Akatemian konsistori panna toimeen jo kauan vireillä olleen, mutta uudelleen heränneen toivon saada hänen ylhäisyytensä, kreivi Speranski vainajan öljyvärisen muotokuvan, jonka hankkimiseksi Konsistori sen vuoksi päätti ryhtyä toimenpiteihin.
Tämän päätöksen johdosta maalautti konsistori Pietarissa sen kopian Speranskin muotokuvasta vuodelta 1823, joka nyt riippuu yliopiston kansliahuoneen seinällä K.M. Armfeltin kuvan rinnalla, lause "Suomen järjestys" (venäjäksi) maatamme osottavain piirteitten yli. Saman muotokuvan toinen jäljennös on Helsingissä ylilääkäri tohtori C.F. Wahlbergilla.
Jos Mikael Speranskin toiminta olisi saanut edistyä esteettömästi, olisi hän kenties johtanut Venäjän kehityksen uusille urille; mutta ajan myrskyt mursivat hänen suunnitelmansa, ja pian oli vain pirstaleita jälellä siitä, mitä hän oli luonut. Pysyväisempiä hedelmiä saatiin sittemmin niistä palveluksista, joita hän teki maalleen hallinnollisena virkamiehenä, erittäinkin Sipiriassa, sekä lainoppineena spesialistina. Suomessa häntä ei unhoteta, sillä hänen nimensä on kauniilla tavalla liittynyt historiamme tärkeihin tapauksiin.
Luonteeltaan hän oli, paroni Korffin kuvauksen mukaan, samalla haaveileva filosoofi ja käytännöllinen valtiomies. Niin kiintynyt kuin hän olikin valtio- ja virkamiehen tehtäviin, ei hän kuitenkaan koskaan ollut kokonansa niihin antautunut, vaan oli hänellä sen ohella aatteellinen maailmansa, missä hän tutki ihmisyyden suuria kysymyksiä ja tieteen arvoituksia; siitä hänen alinomaiset tieteelliset tutkimuksensa, siitä myöskin hänen taipumuksensa mystilliseen katsantokantaan, joka lopulla hänen elämäänsä yhä enemmän esiintyi. Paha oli hänelle vieras ilmiö. Kun hän kohtasi vihollisia, vaikkapa mahtavia ja leppymättömiäkin, lausui hän heistä levollisesti, pikemmin säälien kuin paheksien: "kummallisia ihmisiä" tai "mokomia mielettömiä"; siihen supistui hänen katkeruutensa. Sitä vastoin oli hän niin vakuutettu inhimillisen luonnon hyvistä taipumuksista, että hän sen vuoksi joskus saattoi näyttää naiivilta. — Vartalonsa oli pitkä, vähän kumarainen, otsansa korkea ja päänsä jo aikaseen kalju niskaan saakka. Aina oli hän huolellisesti puettuna, iäkkäämpänä erinomaisen muhkeastikin; korkeaan ikään saakka olivat hänen kasvonsa kauniit, joista samalla kertaa ilmeni harvinainen nero ja myötätuntoinen hyväntahtoisuus. Niihin, joitten pariin hän joutui, vaikutti hän nuhteettoman, itsenäisesti kehittyneen henkilön tavoin. Hänen uskonnollisen mietiskelemisensä peri hänen tyttärensä Elisabet Bagrejew-Speranski, jolla hienosti sivistyneellä naisella oli vaikuttava asema Pietarin seuraelämässä ja joka saavutti etevän kirjailijan nimen.
VIITTEET:
[1] Speranski ei osannut silloin englannin kieltä, jota hän kuitenkin kohta sen jälkeen oppi.
[2] Hän ilmoitti 28 p. jouluk. 1808 (9 p. tammik. 1809) sisäasiain ministerille, ruhtinas Kurakinille, että keisari oli hänelle jättänyt Suomen sisähallintoa koskevat asiakirjat ja käskenyt häntä Suomen asioissa ryhtymään yhteyteen ministerien kanssa sekä toimittamaan esittelyt keisarille. Ordin Покореніе Финляндін, II:n osa, 85:s liite. Useimmat Speranskin kirjeistä, joihin vasta viitataan ja jotka koskevat Porvoon valtiopäiviä, ovat painetut tämän teoksen liitteiksi. Nyttemmin ne säilytetään suureksi osaksi Suomen valtioarkistossa.
[3] Kuvauksia Suomen uudemmasta historiasta (ruots.) sivulla 140.