Mutta isä seisoi tyrmistyneenä miehen edessä, joka sadatteli:
"Sekin kortteeriakka, paholainen, on ruvennut katutyttöjä pitämään ja niillä elämään… Mutta ensi kuun alussa se piru saa kyytinsä tästä talosta."
Ja rauhallisena alkoi hän lakaista pihaa, ja kaduilla vyöryi kaupunginelämä samana rymynä tänään kuin eilenkin ja kaikkina muina päivinä sitä ennen.
* * * * *
Silja näytti menettäneen älynsä. Hän kiskoi päällensä vaatteita mitä vain käteen osui. Emäntä riensi siihen jo hätään. Hametta päällensä riuhtoen hän tuskitteli ja valitti:
"Tätä elämää…"
Ja hänelle alkoi syöksyä päähän sekava, harmaa kaaos,
"Mutta puutehaan se tähän pakotti… Kun ei enää saanut työtä eikä paikkaa mistään, eikä ollut suuhun pantavaa ollut moneen päivään!" valitteli hän sairaalloisen itkun seasta.
"No Silja!" yritti emäntä rauhoitella. Silja vapisi itkusta, pukeutui kuin tulipalossa ja vaikeroi:
"Kun olisi silloin ollut ystävän käsi pienenäkään apuna, niin ei se olisi nyt näin…"