Herra Jumala sinun hylätyitä lapsiasi!
"Ja sittekin vielä, kun yritin nousta ja pelastua, niin kaikki vain potkivat ja sylkivät, jotta mitä siitä semmoisesta auttaa, kun se on huora…"
Hän oli puolipukeutunut, vaatteet mitenkuten päällä, tukka hajalla, kasvot kyynelistä märkinä.
"Silja-rukka!… Elä nyt tuolla tavalla… Mieskin vielä tuossa!" yritti emäntä rauhoittaa.
Ja silloin hän muisti sen miehen. Pohmeloisena kuorsasi se vielä sängyssä sikeässä unessa. Hän raivostui sille, potkasi kylkeen ja huusi:
"Etkö nouse siitä… Sika!"
Se kohottautui istualleen ja tuijotti älyttömänä, tylsänä.
"Pois siitä, paholainen!" raivosi tyttö hänelle.
"Ööö!" örisi mies aivan tylsänä, kohmeloisena tuijottaen.
"Vieläkö öriset siinä!" puri Silja hänelle hammasta, viskasi jotain huiviksi korvillensa ja syöksyi itkien ulos etsimään isäänsä kadulta. Mies alkoi ähkien pukeutua ja työntyi sitten ulos tylsänä, pohmeloisena, puolielukkana, tuskin tajuten mistä lähti ja minne mentävä oli.