Vaiettiin. Hyypänkin oli jo niin vaikea olla.
"Tjaa… Tsjaa", äänteli hän siinä ja huokailtuaan hartaalla äänellä että: "vai jo ne Marinkin jalat", ilmoitti hän äkkiä:
"Siinä ei silloin enää auta muu kuin linjamentti!"
Hän kiirehti sitä neuvomaan samassa tarkoituksessa kuin taannoin Ville Hukka: selviytyäksensä irti asiasta. Kun se nyt vain ei ehtisi alkaa uudestaan! Hän kiirehti:
"Miina!" huusi hän äkkiä vaimoansa kutsuen.
"Mii-naa-a!" toisti hän pitkään, kun sitä ei kuulunut. "Miina ho-ooil"
Nyt se toki tulikin. Vaivainen se oli sekin puoleksi, kulki kainalokeppiä tukenaan käyttäen ja ontui pahasti.
"Ne tään Olli Variksenkin eukon jalat kuuluvat köntistyvän, niin neuvoisit sinä hänelle rohtoja", selitteli Hyyppä nyt pulasta päästäksensä vaimollensa ja poistui huokaillen.
"Vai ovat ne Marinkin jalat jo", huokaili lihavahko, mutta sairas vaimo. "Vai, vai jo ne alkavat Marinkin jalat", toisteli hän polviansa hieroksien, ja kun oli joutunut, alkoi hartaalla huokailulla neuvoa:
"Linjamentti se on ainoa, joka siinä auttaa… Linja — … linjamentti-mentti siinä auttaa, jos mikään auttaa…"