"Ainoa paita piti repiä lapsenrievuiksi ja koko talven sai sitte itse paidatta… Ohkainen hame siinä vain suojana…"
"Mutta mitäpä niistä muistelee, kun mikä on kerran kestetty ja eletty!" tyytyi hän nureksien kuin itseksensä, ja hiljaiseksi aivan alentui ääni, kun hän sen kaiken yli veti sovittavaksi peitteeksi lieventävän:
"Onhan niitä tässä eletty jo pahempiakin päiviä kuin ne…"
* * * * *
Manu Juuppaa pitivät useimmat puoli-renttuna, mutta kaikki myönsivät, että hän oli saanut viisautta ja lahjoja yllinkyllin. Joskus se oli saarnaillutkin, maallikkona tosin vain, kyläsaarnaajana. Mutta toisin ajoin oli taas voittanut heikkous. Hän oli ryypiksinyt, kierrellyt maita-mantereita ja ilmestynyt sauva kädessä kulkien milloin siellä, milloin muualla, sukellellen ilmoille kuin kala vedestä. Alussa olivat papit hänestä pitäneet, mutta nyt ne jo alkoivat vieroa, suhtautua häneen varovasti. Olivat näet alkaneet vainuta hänen saarnoistaan jotain harhaoppia.
Nyt se sattui tulemaan Olli Variksen mökkiin, samaan aikaan kun Kiurun
Liisa siellä hieroi Marin kipeitä jalkoja linjamentilla.
"Joshan se auttaisi… linjamentti", puheli siinä Mari ja kerrottuaan miten sitä oli neuvonut käyttämään sekä isäntä, Ville Hukka, että myös kauppias Hyyppä, kun Olli oli käynyt niiltä apua anomassa, arveli hän:
"Mene tiedä, jos se Herra sitä tietä lähettikin jonkun avun."
Hieroja siinä huokaili jotain hurskasta ja harrasta. Puhe johtui kärsimyksiin, syntiin, vanhurskauteen ja semmoiseen.
"Sillä kun sitä ei meillä olisi syntiä ja olisi Herran vanhurskaus, niin ei ahdistus ja hätä näin luokonaan päälle pakkaisi", vaikerteli siinä Mari.