Se oli Ollille epäselvää hieman sen puhe nyt. Siksipä hän keskeyttikin siihen "ka"-han ja käänsi kysyen:
"Niin jotta miten: 'niks'?"
"Mitenkäkö niks?" alkoi Manu, otti oivan sauvansa, sylkäsi suun puhtaaksi ja selitti:
"Siten niks, jotta sinä saat vielä nähdä mikä vanhurskaus se on, joka saa maan periä!"
Ne muut vaikenivat nyt. Ei hänen kanssansa yleensäkään ollut hyvä lähteä ihan umpimähkään. Voitokkaana veti hän silloin Variksen Ollille pitkää viisasta:
"Aa-aa, Olli!… Aa-aaa!"
Syntyikin kuin vaitiolo. Olli Varis näytti syventyvän kumaraansa. Mutta pian ne vaimot selvisivät toki ja alkoivat omaa puoltansa pitää:
"Kunhan sitä sinullakin olisi ahdistus, niin tokkohan et turvaantuisi siihen, jolle nyt olet ynseä", nureksi siinä Mari jo puuhailla kytystellen. Mutta ei se auttanut. Manu Juuppa yhä vain tiukkeni. Kainalosauvan nojassa se siinä taas juhlallisesti ihan:
"Mutta minä… minä Manu Juuppa!" alkoi se, puhui parilla sanasutkauksella taas suuret, pitkät asiat selviksi ja sen tehtyänsä selitti:
"Jos meillä ei ole muuta kuin se, jotta sanomme vaan jotta: 'Herra,
Herra', niin meillä ei ole muuta kuin se tyhjä niks!"