"Niks vaan!" löi hän innoissaan aivan näppiä ja iski vieläkin kerran sillä sanalla: "Niks!"
Miten se nyt siinä olikin taas omalaisensa! Ei sen kanssa nyt haluttanut kiistoille ruveta.
"Minäkin esimerkiksi!" alkoi se nyt.
"Minäkin, Manu Juuppa, juon ja… niinkuin maailmassa elän, kun ei ole itsessä vanhurskautta… No mutta mitäpä niistä!" käänsi hän äkkiä, aivan kuin masentuen. Jotain hän vielä puhui synneistänsä, mutta myös miten hän niistä aina kuitenkin nousee ja nousee, kun vain saa oikeasta päästä kiinni.
"Ja niin se, Varis", kääntyi hän Ollin puoleen, "niin se käy sinullekin, että saat nähdä, jotta missä se pitää se vanhurskaus olla, jotta se olisi se oikea Herran-vanhurskaus… Aa-aa!"
Se tuli taas niin viisaalla äänellä se pitkä aa-aa. Yksin hän siinä nyt oli voitolla, ja toiset vaikenivat.
"Sinäkin näet, jotta ei ole mitään Herranvanhurskautta, jos me itse emme sitä tee!"
"Ka… Niin jotta tuota…" yritteli ja sotkeutui synkkänä istuksiva
Olli. Mutta se katkasikin äkkiä selittäen:
"Esimerkiksi jo Jeesus… Miten se jo hänkin sanoi?"
Eivät ne nyt häntä ymmärtäneet, mutta ei hän sitä huomannut, vaan jatkoi kuin ymmärtäneille: