"Hänkin, Jeesus, näet sanoi jotta: jollette te itse anna anteeksi ja… niinkuin tee vanhurskautta, niin ei sitä Isäkään… No?"
Hän odotti vastausta, mutta tuvassa-olijat vaikenivat. Hän tunsi voittaneensa, saaneensa asian selväksi ja ikäänkuin ilkkui voitollansa.
"Niks, niks vaan, Olli Varis!… Niin jotta ei se Isä itse vanhurskautta tee, vaan meidän se on tehtävä, jos mieli… Niks vaan…"
Vaiettiin. Ne tuntuivat miettivän.
"Vai mitä, Olli?"
Hän kysyi sen voitonvarmana.
"Ka… Tässä tuota", yritteli Olli, mutta töksähteli ajatukseensa sotkeutuneena, ja rutosti, voitokkaana, kuin lyömällä katkasi silloin Manu Juuppa lyhyellä:
"No!"
"Sehän on selvää!" sanoi hän sitten ja tenäsi selittäen:
"Sinäkin, Varis, lähdet nyt hakemaan lapseltasi apua… Mutta etkö sinä jo Ville Hukalta?"