"Ka kävin."
"No!"
Se tuli niin voitokkaasti. Miksi siis enää lapsiesikaan Herran-vanhurskauteen luottaen niiden luo lähdet. Yhtä voitonvarmana hän kysyi:
"Ja mitäs sait?"
Vaiettiin.
"Linjamenttia!" vastasi silloin Manu Juuppa itse.
"Entäs Hyypältä… se on mitä sait?" tenäsi hän lisää ja taas vastauksen puutteessa vastasi itse:
"Linjamenttia!"
Se oli hänen saarnaansa, hänen selitystänsä.
"Aa-aaa!" veti hän entistä voitokkaammin jos viisaamminkin, varustautui sanomaan kaiken lopun, tekemään johtopäätöksen. Hän käväsi sylkäsemässä, palasi, jatkoi: