Vaivoin sai Olli selitetyksi, että on sille kirjoitettu, mutta ei vastausta kuulu. Tytär koki silloin neuvoa: Pennan ukko oli kaupungissa käydessänsä käynyt Siljaa etsimässä sen entisestä palveluspaikasta, mutta ei se enää ollut siellä.
"Tujuliin vai mikä sen nimi on", muisteli sitä herrasväkeä ja neuvoi sitten:
"Mutta sen talon kuskirenki oli sanonut, jotta poliisilta saa Siljan osotteen… Niillä kuuluu kaikki olevan kirjoissa ja papereissa, siellä poliisin luona."
Rokkosairas lapsi alkoi nyt väännellä ja voihkia. Siljat ja mökit ja kaikki sekoittuivat Annan päässä hänen siinä ikäänkuin koko elämää vastaan taistelussansa, niin ettei ehtinyt mihinkään tarttua, kun jo toinen asia kutsui.
"Ylenkö se annattaa?" tiedusti hän sairaalta kiireesti. "Häh?"
"Ei… Se puree mahaa", koki sairas raukka selittää, aikoen kömpiä ylös. Äiti riensi toki väliin:
"Et saa!" Ja juoksujalkaa pyttyä hätään riennättäen jatkoi hän:
"Siihen kylmälle lattialle … vilustumaan ja lisää sairastumaan!"
Ja asettaen sairaan lapsen istumaan astialle siunaili hän siinä elämäänsä yksinäisellä, ainaisella:
"Herra-isä sentään tätä köyhän elämää ja tätä osattoman oloa, kun se on…"