Ja kuin kutsuttuna osuikin Ville Hukka tulemaan nyt. Se hoeksi, kyseli kuulumisia, puuhasi ja puheli.
"Vai Kusti se tää… Että tuota niinkuin Kusti", puheli se ilman ajatusta.
"Jaa… Että Kusti!" ylvästyi puhuteltu ja alkoi haastaa riitaa Hukan kanssa.
"Häh, Hukka?" tiukkasi hän siinä mielessä jo äkkiä.
"Ka… ka… Että tuota… tuota niinkuin Hukka", hoeksi toinen vain pelkkiä ajatuksettomia sanoja. Se sotki Kustin uhmaavat laskelmat ja reuhahtelevat ajatukset. Umpimähkään sai hän nyt enää kerskatuksi ainoastaan uhittelevan:
"Tiedäks sä mitä, Hukka?… Häh?"
"Ka… Tuota noin… Vai, vai Kusti se tää… Tuota niinkuin Kusti!" hoki tupakkaa tuhraava Hukka siihenkin yhtä samaa ja rauhallista, kunnes äkkiä kysäsi:
"Ja että tuota… että niinkuin poikamiehenä vielä… poika- … poikamiehenä vaan yhä tää Kusti?"
"Joo!"
Se tuli uljaasti, ylpeästi ja johti asian aivan uusille tolille.