"Mutta tiedätkös mitä, Hukka?" kerskasi hän naima-asiaan äkkiä johtuneena ja jo alkoi kehua:
"Mutta maailmanrannalla ne hentut vaan itkevät ja heilat ne siellä surevat, kun tää poika jätti…"
Olli painui istuessaan kuin kyttyräksi, ja Mari huokaili jotain hiljaista. Kusti innostui kerskumaan morsiamillansa, kehui miten ne olivat kaikki häntä tahtoneet ja itkeneet, mutta että hän ei.
"Se pormestarin piikakin, saameri, kun rakasti niin… Mutta e-hoh!…
E-hoh, Hukka!" uljasteli hän.
"Vai… vai hänkin… Vai niinkuin hänkin… Tää pormestarin piika."
"Joo!"
Hän teki rennon liikkeen, yltyi ja jatkoi:
"Mutta Hiltusen tytöllä, kuule Hukka, kun oli punainen hame! Ja markkinoilla kun ne karusellit pyörivät silloin, ja rommiryyppyjä juotiin Hiltusen tytön kanssa ja se polvella tuossa… Hip, Ville Hukka!" löi hän innostuneena polveensa jo.
"Ka… ka… ka… Tää niinkuin Hiltusen tyttö."
"Jaa… se… Ja tiedäks sä, Hukka?"