"Ä- … äiti!"
Se oli kuin tylsää ihmettelyä, että: "mitä se nyt äiti siinä!" Hän katseli siihen pitkään, epäselvästi ja hapuili sanoja:
"Että, äiti, tuota… Ettäkö…"
Ja taas hän reuhahti siinä ennallensa, kehui, rentoili ja hoilasi:
"Ja elä sinä mammani sitä sure, että minulle kävi näin! Vaan sure sinä Suomen neitoja, jotka minusta sinne jäi!"
"Eh, Hukka!" hihkasi hän lopuksi ja alkoi uuden jutun.
Mutta vähitellen hän alkoi kuin masentua. Hän oli alkanut kertoa eräästä Närhin tytöstä, Liisusta, ja kuvaili sitä:
"Se oli apteekkarin piika ja…"
Näki oitis, että hän siinä jotain muisteli, kävi vakavammaksi.
"Niin, se tää Liisu… Se tää Närhin Liisu?" hoeksi kuulija.