Sitä uskottiin ja sille nyökytettiin hartaasti, surkutellen. Manu Juuppa, joka oli kaikkea kuunnellut, puuttui nyt äkkiä asiaan, vetäen viisaalla äänellä epäilevää:
"Eee-e!"
Jotain omituista ne arvasivat hänen taas sanovan. Hän alkoikin:
"Kun Jeesuksen eteen tuotiin sokea, niin… Mitäs se Hän sanoi?"
Hän odotti vastausta viisaana, voitonvarmana, mutta eivät ne puhuneet.
"Kun juutalaiset Häneltä kysyivät, jotta tämä sokea itsekö se vaiko hänen isänsä se syntiä teki, kun tätä rangaistaan… Niin mitäs se se Hän sanoi?" toisti hän selittävästi. Mutta taas ne vaikenivat.
"Aa-aa!" veti hän silloin viisaasti, kuin asiansa täysin voittanut, ja alkaen kohottautua lausui hän varmasti, jyrkästi, kuin iskien:
"Ei…"
Hän olikin jo sauvoinensa lähtövalmis ja jatkoi varmasti:
"Ei tämä Kusti itse eikä hänen isänsä ole syntiä tehneet, vaan ne muut… Ne muut ne ovat tärvelleet jo koko maailman niin piloille, että siinä…"