— "Herra siunatkoon sinua, ja huonettasi!"
— "Anteeksi, isä, Pietari!" — lausui Anna Pawlowna, kun Harhama ja munkki Pietari olivat tervehtineet toisiansa. — "Meillä oli tässä menossa eräs keskustelu."
Munkki Pietari nousi ja keskeytti kohteliaasti:
— "Ehkä istun sen ajan budoaarissanne?"
— "Ei, ei!" — kiirehti Harhama. — "Jääkää tänne, isä Pietari. Te ette häiritse."
— "Kiitos, veli! Mutta ehkä häiritsen Teitä, Anna Pawlowna?" — virkkoi munkki Pietari kysyvästi.
— "Ette, isä", — vastasi tämä.
Munkki Pietari otti pöydältä erään juuri saapuneen ranskalaisen aikakauskirjan ja istahti. Harhama alkoi:
— "Minä pyysin Anna Pawlownalle saada kertoa oman elämäni… historiani" — lisäsi hän välissä naurahtaen — "pääkohtia. Hyvä, että tekin tulitte… Tulette katsomaan, kun minä levitän eteenne rapaiset jälkeni, elämäni loan!…"
— "Tts! Te jo alussa ärsytätte. Se on Teidän tapaista. Lakatkaa kernaammin", — huudahti Anna Pawlowna keskeyttäen, ja lisäsi: "Kuulkaa! Minkälaiset vanhemmat teillä oli…? Niiltähän perivät lapset luonteensa?"